Mari-Sisko neuvoo: jyrkkä ei

Parahin Mari-Sisko,

neuvo meidät iloiseen jouluun! Miehen suku tulee ensi kertaa meille, yleensä olemme olleet anoppilassa. Haluan viettää kerrankin oman näköiseni joulun, mutta kuinka tämä tulee onnistumaan ilman anopin teräviä lausuntoja väärästä kattauksesta ja kristallien puutteesta, ruuan tökkimistä lautasella ja väistämätöntä kiistaa siitä, kenen joulu on se oikea ja missä on rosolli? Puhumattakaan lasten lahjavuoren kritisoinnista, anopin lapsuudessa kun lapset saivat yhden ainoan paketin ja sekin sisälsi itse kudottuja villasukkia kylmään torppaan.

Kun anoppi ei kuitenkaan voi hillitä itseään, miten onnistun olemaan tiuskimatta hänelle takaisin? Ei se muuten haittaisi, mutta lasten joulua en haluaisi pilata kireällä tunnelmalla.

Eikä kannata pistää miestä asialle puhumaan äitinsä kanssa: ei se pysty. Mitä äitikultaan tulee, se on täysi tossu.

Nimim. "Tuittupää -78"


No niin Tuittupää -78,

Ah, tule joulu kultainen! Tai mieluummin älä tule. En ole itse viettänyt joulua koto-Suomessa sitten vuoden -79. Sinähän olitkin silloin ensimmäisen joulusi vietossa.

Suomesta pakoani edelsi muutama itse järjestetty iso sukujoulu, jossa appiukko ei päässyt oikeaan aikaan saunaan, isoeno-joulupukki juuttui sohvaan glögimuki kädessä kertaamaan suvun jouluriidat 50-luvulta nykyhetkeen, anoppi pahoitti mielensä miniän väärin imelletystä perunalaatikosta ja lapset siitä, että isoeno-pukki paljasti viidennen glögin jälkeen joulukinkun salaisuuden: pöytään oli lahdattu Pate-possu, jota lapset hänen kotitilallaan kesällä rapsuttelivat. Lapset itkivät loppuillan ja sitten heistä tulikin kasvissyöjiä. Minusta tuli joulupakolainen.

Ensin mieti tätä: Miksi haluat altistaa itsesi ikävälle joululle miehen suvun ja anopin kanssa? Paha mieli siitä tulee kuitenkin, anopin haukut viimeistään pikkutunneilla kuudennen glögipadan jälkeen joten lähde hyvä ihminen etelään. Siellä aurinko paistaa, palmut huojuvat ja sateenvarjodrinkki tupsahtaa käteen pelkällä ranteen heilatuksella.

Jos lentäminen on tässä ongelma, niin myös Vierumäki tai Katinkulta käy. Kunhan et ole kotona.

Tällaisten pulmien ratkomisessa on paikallaan piipahtaa hetkeksi myös avioliiton ytimeen. Tulkitsen tästä, että et ilmeisesti halua erota, vaikka sehän ratkaisisi molemmat ongelmat: sekä anopin jouluineen että miehen tossumaisen käytöksen, joka selvästi rasittaa mieltäsi enemmän kuin haluat itsellesi myöntää.

Jos olet kuitenkin varma, että haluat jatkaa luvalla sanoen hieman epätasapainoisen kuuloista avioliittoasi, kannattaa jatkaa pohdinnoissa vielä pintaa syvemmälle, etten sanoisi hamaan Mariaanien hautaan saakka.

Kysymyksestäsi en vielä valitettavasti pääse aivan ongelman ytimeen, eli osaatko sanoa ei? Oletko pakkomielteinen sukujoulun suhteen vai miksi et vietä joulua vain perheen kesken? Miksi miehen suku änkeää teille ylipäänsä? Pitäisikö oman tahdon ilmaisemista mennä harjoittelemaan vaikkapa ryhmäterapiaan?

Monille sukupolvesi naisille on edelleen mahdotonta sanoa ei, varsinkin jos ei liittyy sukulaisiin ja jouluun. Sen oppii nainen vasta noin 50-vuotiaana ja sitten harmittaa, ettei aloittanut aikaisemmin.

Aloita hyvä ihminen jyrkän ei:n harjoittelu ensi vuotta varten heti tämän joulun jälkeen. Vuodessa saat riittävästi harjoitusta ja voit viettää ensi joulun juuri kuten haluat! Tämän takaan: et kadu!! Joulusta jyrkkä ei alkaa valua muuhunkin elämääsi ja yhtäkkiä huomaat voivasi paremmin niin töissä, harrastuksissa, ystävien kanssa kuin parisuhteessakin!!!

Ehkä mieskin vaihtuu siinä sivussa johonkin vähemmän tossumpaan, josta saat hauskuutta ja haastetta riittävästi. Vinkkinä: näitäkin voi sieltä etelän joulusta löytyä.

Koska tänä jouluna on sinun osaltasi valitettavasti ei:n suhteen jo myöhäistä, annan vielä viimeisen kultaisen vinkin: joku perheestä saa varmasti kuumetta ja ripulia sen verran, että on parasta perua kaikki.

Sitten miehesi voikin mennä anoppilaan vieraaksi sen terveen lapsen kanssa ja sinä jäät kotisohvalle katsomaan tv-sarjoja ja syömään suklaakonvehteja "sairaan" lapsen kanssa. Siinä on sinulla joulu kultainen eikä kukaan takuulla tiuski!

Oikein lämmintä joulumieltä sinulle ja perheellesi! Muista jyrkkä EI.

Parhain terveisin,

Mari-Sisko