Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kilpikonna ja sisilisko

8.11.19


Raotin lastenhuoneen ovea varovasti. Huoneessa oli hämärää ja varoin päästämästä käytävän valokiilaa sänkyyn asti, jossa lapsi toivottavasti jo nukkui. Huoneessa vallitsi tuttu sekamelska, lattialla makasi junaradan osia, kyniä, värityskirja ja yksisilmäinen sammakko, jolla oli ruudulliset housut. Lapsi makasi liikkumatta sängyssään kasvot seinään päin, hiukset valuivat viuhkana tyynylle. Huokaisin helpotuksesta. Ilta oli ollut yhtä kiukuttelua, mutta nyt hän oli nukahtanut. Olin juuri sulkemassa ovea, kun lapsi käänsi päätään ja katsoi minua suoraan silmiin.

– Iskä, onko kilpikonnalla häntää?
– Mitä?
– Niin, kilpikonna. Onko niillä häntä?
– En tiedä. Tai siis on.. kai. Itse asiassa kyllä on.
Tavoittelin varmuutta ääneeni, etten olisi joutunut tarkistamaan asiaa Googlesta. Lapselle ei koskaan kannattanut näyttää tietämättömyyttään eikä ainakaan yhdeksän jälkeen, jolloin olisi jo pitänyt olla unten mailla. Hän halusi tietää kaiken.
– Onko yksi, lapsi kysyi ja katsoi minua edelleen vakavana.
– Häntä? On.
– Onko 14?
– Mitä tarkoitat? Juurihan sanoin, että niitä on yksi.
– Voihan niitä olla yksi ja myös 14.
– Ei voi, rakas, millään eläimellä ei ole 14 häntää. Nukuhan nyt. Hyvää yötä.

Vedin oven kiinni ja menin sohvalle lukemaan kirjaa, mutta en enää muistanut millä sivulla olin. Jäin miettimään millä logiikalla kilpikonnalla voisi olla neljätoista häntää yhden lisäksi. Pian kuulin oven narahtavan ja paljaiden jalkojen hiippailevan kohti olohuonetta.

– Iskä, mua ei väsytä yhtään.
– Mietitkö sinä sitä kilpikonnaa?
– En enää.
– Mitä sitten?
– Minua.

Laskin kirjan sohvapöydälle ja huokaisin. Olin jo tottunut näihin yöllisiin pohdintoihin, onneksi olin vielä hereillä. Ojensin käteni lasta kohden ja viittoilin häntä lähemmäs. Lapsi kömpi syliini, hänen yöpaitansa takertui polveni ympärille ja hän työnsi kylmät varpaansa reiteni alle.

– No, mitä haluat tietää sinusta?
– Miksi minä olen niin omituinen?
– Miksi sinä niin ajattelet?
– Felix sanoi niin.
Sydämeni alkoi lyödä kovemmin. Ei kai tätä taas, ei uutta kiusaamiskierrettä uudessa päiväkodissa. Selvitin kurkkuani.
– Onko Felix aikuinen?
– Ei. Felix on Sisiliskoissa.
– No, sitten hän on viisivuotias ja sinähän tiedät, että viisivuotiaat voivat olla hyvin ajattelemattomia eivätkä tiedä mistä puhuvat.
– Et sinäkään tiennyt äsken kilpikonnista, vaikka olet aikuinen, hän muistutti.
– Se on totta, mutta kilpikonnat ovat eri asia. Mutta siitä omituisuudesta vielä. Miksi luulet että Felix pitää sinua omituisena?
– Koska en halunnut hiihtää kilpaa.
– Oliko teillä hiihtokilpailu?
– Oli. Mutta minä piirsin mieluummin lumeen kukkasia.
– Eihän siinä ole mitään omituista. Sinä vain tykkäät eri asioista kuin muut. Olet ainutlaatuinen.

Yritin pitää ääneni vakaana ja rauhallisena. Kuinka monta kertaa tämä selitys vielä menisi läpi? Jos ei halunnut tehdä kuin muut, joutui olemaan yksin, oli muiden mielestä omituinen ja nolo eikä silloin kukaan ottanut mukaan leikkiin tai pyytänyt syntymäpäiville. Se oli omituisen osa, kyllä minä sen tiesin, olinhan mies ja hoitoalalla.

– Sinä olet hyvä piirtämään ja Felix on hyvä hiihtämään, sellaisia me ihmiset olemme, erilaisia.
– Ei Felix ole hyvä hiihtämään.
– Eikö?
– Ei. Se piirsi minun kanssa kukkasia hankeen.
– Siis kuinka? Niinkö? Aijaa, sehän on kiva.
– Ja kaikki muutkin tulivat piirtämään hankeen ja Eija-Liisa päätti, että kisoja ei pidetä, koska kukaan ei halunnutkaan hiihtää.
– Ohhoh. Vai sellaista.
– Silloin Felix sanoi että minä olen omituinen ja minä sanoin että säkin voit olla. Ja me perustettiin omituispomituiskerho, jossa kaikki on ihan sekaisin.

Lapsi työnsi kielensä ulos, väänsi kasvonsa irvistykseen ja pyöritti samalla päätään niin että hänen tumma polkkatukkansa heilui puolelta toiselle.

– No niin, ei riehuta enää, jooko. Joskus voisi kyllä tehdä niin kuin hoitajat pyytää.
– Joo.
– Ja hiihtäminenkin voi olla ihan kivaa.
– Mutta ei niin, että joku häviää ja tulee paha mieli. Kukkasista ei tule kellekään itku.

Lapsi haukotteli ja kannoin hänet takaisin huoneeseensa. Kun peittelin hänet uudestaan sänkyyn, hän korjasi heti peiton päälleen poikittain. Jäin istumaan sängyn laidalle ja silitin hänen hiuksiaan.

– Iskä, tiesitkö, että sisiliskoille kasvaa uusi häntä jos se katkeaa.
– Tiesin.
– Tiesitkö, että voi kasvaa kaksi?
– En tiennyt. Voiko kasvaa enemmän?
– Voi. Jollekin voi kasvaa 14.
– Niin voikin.


Messucava

1.11.19



Vuorokausi ennen messuja:

Tänä vuonna teen kerrankin kaikki kirjailijahaastattelujen kysymykset etukäteen. Mitäs näitä on, ainakin viis päivässä, yhteensä 22 haastattelua, ohhoh, mites mä oonkin näin moneen... No joo, kyllähän se menee, kirjat on luettu, nyt vaan vielä haen näkökulmia, onhan tässä jo rutiinia. Teen ensin ton ens vuoden budjetin valmiiksi ja sitten viimeistelen loputkin kyssärit.

Messumekkokin on kerrankin ostettu ja laukku pakattu, checklist: puuteri on, huulipuna on, kyniä on, esiintyjän kortti on, luottokortti on. Jes, olen valmis, tästä se lähtee!


Ensimmäinen messupäivä klo 10 - 13:

No niin, täällähän onkin jo väkeä taas, hyvä homma, kirjamyynti kasvaa varmaan taas viime vuodesta, erinomaista. Ihan hyvä päivä tulossa, mitäs mulla on, viisi haastattelua tänään, no kyllä niistä selvitään, kyllä tää tästä.

Ai hei hei, joo kiva nähdä pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu. Kuka hitto toi oli, ei mitään hajua, onneksi silläkin oli kiire, ei näitä kaikkia voi millään muistaa, tuhansia ihmisiä joka päivä ja kaikki pitäisi tuntea.

Ei helvetti. Mullahan on sukkahousut rikki. Mustat sukkahousut, reidessä iso reikä, nippa nappa hameen helman reunan sisäpuolella. Voi helvetin helvetti, ostin kestävät ja kalliit ja tässä ollaan. Eiku nyt mä tajuan. Ton tyypin laukun solki repäs sen rikki, tunsin kun sen laukku otti halatessa vähän niinku kiinni reiteen. Voi saatana. Ja onko varasukkahousuja, no ei ole, miten amatöörimäistä, kymmenen messuvuoden jälkeen ja olen täällä ilman varasukkahousuja. Ei ole todellista, miten mä noilla lavoilla nyt istun ilman että se näkyy. Ja eka haastattelu alkaa vartin kuluttua.

No niin, sehän meni aivan vituiksi sitten, kun nyin sitä hameen helmaa koko ajan alas, onneksi oli tämä puheliaampi kirjailija niin se puhui munkin puolesta, ei tarvinnut kysyä paljon mitään. Ehkä kukaan ei huomannut reikää ja laittanut siitä someen jotain helvetin meemiä. Siitä tulis kyllä hyvä insta story, sellanen bumerangi, jossa nyin helmaa lakkaamatta. Voi helvetti. Ja neljä haastattelua edessä vielä.

Ei voi mitään, uutta putkeen vaan, mutta nyt särkee kyllä päätä, messuflunssa tulossa taas kuten joka vuosi, missä Jukka on? Jukka rakentaa osaston, se tietää missä on lääkkeet, sillä on aina kokonainen ambulanssivarasto mukana kaikkea, sellastakin mitä ei lääkäri määrää, heh heh, no vähän liiottelen mutta sen Jenkeistä tuotu vatsatautilääke oli kyllä viime vuonna pelastus. Sitä ei myydä Suomessa, on jotain hiiltä vahvempaa siinä litkussa.

No niin, Jukka pelasti taas, Burana kuussatasella eteenpäin vaan, ihana Jukka, pus, I love you, nähdään hei! Hyvin sä vedät!

Hitonmoinen nälkä kun piti jo kuudelta herätä tekemään kaikki haastattelukysymykset, hitto että niitäkään ei opi ajoissa tekemään ikinä. Tässä ois nyt 20 minuutin väli, ehtisinkö tonne näytteilleasettajien raflaan pikalounaalle, siellä on kyllä se ruoka aina todella kummallista, mutta ei ole jonoa ainakaan. Käväsen nyt vauhdilla, kyllä se tästä.

Klo 14-17:

No niin, nyt on enää yksi haastattelu jäljellä ja sukkahousut senkun leviää. Tällä mennään nyt, ei voi mitään. Apua, tuolta tulee nyt toi tähti, mikä hitto sen viimeisimmän kirjan nimi on ja mihin maahan se myytiin, ei mitään hajua, hei hei ihana nähdä hei ja onnea nyt ihan valtavasti sulle!

Ei se varmaan hoksannut etten ole lukenut sitä kirjaa, ei vaan ehdi kaikkea lukea, ei millään, se on kuulemma hyvä kirja, ei siinä mitään, mutta joululomalla se on pakko lukea kerta kaikkiaan. Tästä muistiinpano nyt itselle tähän. Joulun lukulista, pakolliset kirjat, noin.

No niin, mitäs mulla on tässä vielä ohjelmassa, ai hitto, toi ilmastonmuutospaneelikin meni jo, piti mennä se kuuntelemaan mutta kun tässä tapaa koko ajan näitä tuttuja, ei täällä ehdi mitään. No ens vuonna sitten. Miltäs nää sukkahousut näyttää, aargh, reikä repeää vaan koko ajan lisää, hei mutta täällä on varmaan teippiä! Jukka, missä on Jukka, se tietää aina kaiken, se rakentaa koko osaston, on sillä pakko olla teippiä jossain.

Ihana Jukka, nyt on teipattu sukkahousut, hyvä homma, kiitti Jukka I love you, tällä ehkä selviää iltaan ja kotiin asti kunnialla. Ja nyt vika haastattelu vielä, hyvin se menee, tämä on vaikea kirja, en ymmärtänyt siitä mitään, mutta onneksi kirjailija ymmärtää, ne ymmärtävät omat kirjansa aina.

Klo 17-21:

Hitto kun väsyttää, uskaltaisko vielä yhden kahvin, se on kyllä sitten päivän viides jo, helposti menee täällä vähän ylikierroksille tässä messuhulinassa mutta toisaalta väsyttää koko ajan, ihme homma. Ei mut tuolla on Maarit! Ihanaa, jes, Maarit, ihana nähdä sua, mennäänkö yhdelle, ei olla nähty aikoihin ja mulla on esiintymiset jo ohi?

Ai että Maaritia on aina kyllä kiva nähdä, vaikka tulikin otettua kolme, katos, kohtahan tässä menee messut kiinnikin jo, jestas sentään, ah, pääsee kotiin nukkumaan, näen lapsetkin vielä hereillä.

Hitto nyt on kännykästä akku lopussa, piti postata vielä messuyhteenveto someen, miten mä taas unohdin laturin kotiin, sama homma joka vuosi, ettei tätäkään opi. Missä on Jukka, se rakentaa koko osaston, sillä on kaikki maailman laturit aina, sellasta puhelinta ei ole keksittykään, mihin Jukalla ei ole laturia, hei Jukka oisko yhtään iPhonen laturia vapaana, kato 5 prossaa enää ja mun pitäis vielä somettaa täältä ainakin 10 juttua, hei ihanaa kiitos Jukka, mitä me tehtäis ilman sua, I love you!

Jaa, vieläkö messuraflaan? No, jos nyt yhdelle, täytyyhän tässä nyt tarjota kirjailijoille yks kierros, kun ne on niin upeasti jaksaneet esiintyä ja olla mukana koko päivän. Nyt se teippi lähti sukkahousuista, mutta ei kai se nyt enää haittaa. Otetaanko skumppapullo, messucavaa? Se on messutarjouksessa, aika halpaa muuten ja ihan hyvää cavaa! No niin skål nyt sitten hei kaikille meille ja varsinkin teille ja kiitos upeasta päivästä!

No nyt täytyy laittaa kyllä kotiin viesti että tässä vähän kestää, pus teille, äiti ei tule ihan vielä, mutta pian kyllä, hyvää yötä muruset, tää on tämmöstä tää messukausi, hirveen ihania ihmisiä muuten, kyllä on kiva olla alalla töissä. Älykkäitä ja hauskoja tyyppejä, onpa kiva ilta. Upeita ihmisiä olette kyllä kaikki ja niin lahjakkaita, otetaas kuitenkin yks pullo sitä messucavaa vielä.

Klo 02.30:

Onko taksi tässä onko mun taksi no niin sillä kotiin nyt tästä näin vaan noin onpa jaloissa kylmä

ai niin revin ne sukkahousut kokonaan ehkä ei ois tarvinnut niitä koko baarin nähden repiä ja laittaa Jukan päähän

no mitäpä tuosta sehän oli vitsi hauskaa oli

laittokohan Antti sen sukkahousukuvan someen niinku uhkas ai helvetti siitä tulee sanomista

tota tiedätkö Jukka missä mun lompakko on ootko nähnyt sitä

ai et ole Jukka vaan Seppo hihihi ihan oot saman näkönen ku meidän Jukka tiiätkö se on sitten ihana se aina pelastaa ja on rakentanut koko meidän osaston

noin paljonkos se tekee missäs mun lompakko

aijai nyt kyllä väsyttää kertoisitko vielä muuten mikäs päivä nyt onkaan

ai perjantain puolella jo no näin se aika kierii vierii hihihi

ootko Jukka mun sukkahousuja nähnyt anteeks Seppo siis

meniskö lähimaksu nyt just en muista sitä mikä se on se koodi se pinkoodi noin menikö läpi kiva kiitti sulle Jukka ja mukavaa viikonloppua

huono homma mennä kotiin ilman sukkahousuja mutta näin tässä mennään nyt paljain jaloin vaan lätäkön kautta ohopsis

no niin nyt avaimet esiin tästä hipihiljaa vaan shh nyt kotiin se on sitten huomenna messulauantai edessä

vai onko se perjantai

elikkä kolme päivää vielä messuilua ohhoh olis pitänyt vissiin se viimeinen messucava jättää väliin mutta kun oli ravintolan viimeinen pullo niin piti juoda pois

nyt nukkumaan että jaksaa

ja kyllähän sitä jaksaa jaksaa painaa painaa

vähän jos vettä joisi nyt en muuten ottanut välivettä vaikka Jukka ehdotti kyllä että ottaisin se on niin ihana aina pitää huolta

sukkahousukaupan kautta täytyy muistaa huomenna sitten uuteen messupäivään

ohhoh en taida jaksaa nyt naamaa pestäkään tässä jos pikkusen tähän sohvalle hetkeksi

täytyy laittaa someen vielä yks kuva häshtäg messucava

hihhih tää on hyvä.





Sisällön tarjoaa Blogger.