Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Muna-Hilkka



Olin juuri päässyt nukkumaan, kun kanalasta alkoi kuulua mekastusta ja koiran haukuntaa. Tiesin heti, että se oli Susi. Naapurin pystykorva oli ilmeisesti taas livahtanut karkuteille ja mennyt kanoja kiusaamaan. Jarmolta jäi aina välillä takaovi auki, ei se sitä tahallaan tehnyt, toi aina kukkia seuraavana päivänä ja pahoitteli kovasti. Olin muutaman kerran käynyt Jarmon kanssa kylilläkin, elokuvissa ja oluella, ja autellut sitä kylppärin laattojen valinnassa.

Nappasin varmuuden vuoksi olohuoneen seinältä haulikon matkaan ja harpoin yöpuvussa ulos. Siellä se rakki höselsi verkkoaidan viertä edestakaisin ja haukkui kuin mielipuoli. Kanat lentelivät kauhusta pitkin seiniä.

– Susi! Paikka, karjaisin niin kovaa kuin keuhkoista lähti.

Koira jähmettyi ja pisti hännän koipien väliin. Se ulvahti vähän kun nappasin sitä niskavilloista kiinni ja lähdin raahaamaan takaisin naapuriin. Se harasi kaikin voimin vastaan, mutta ei siitä ollut vastusta minulle, sen verran olin elämässäni lantaa lapioinut.

Jarmon talo oli pimeänä. Jarmo oletettavasti nukkui niin kuin minäkin olisin halunnut, joten otin avaimen kottikärryn renkaan alta. Ajattelin, että nakkaan piskin sisälle ja painun takaisin pehkuihin. Olin jo laittamassa ovea kiinni, kun silmissä vilahti jokin. Ihan kuin yläkerran rappusissa olisi välähtänyt valo. Raotin ovea uudestaan ja ohut valokiila osui tuvan räsymattoon. Talossa oli joku, eikä se ollut Jarmo, koska se olisi laittanut valot päälle.

Otin haulikon selästä, varmistin rasahti hiljaisessa eteisessä. Tunsin Jarmon talon hyvin ja osasin liikkua siellä pimeässäkin. Välttelin narisevia lattialautoja ja etenin keittiön läpi kohti portaikkoa. Susi uikutti hiljaa sohvan alla, oli siinäkin vahtikoira.

Nousin hiljaa muutaman askelman ylös portaita ja kuulin, kuinka ylätasanteella kahahti. Pysähdyin ja siristelin hämärässä portaikossa. Silloin haistoin tutun, tunkkaisen makean tuoksun. Hellu! Paloma Picasson hajuvettä käytti vain yksi ihminen tässä pitäjässä ja se oli Hellu. Nainen oli ollut Jarmon perään heti kun oli siihen Salen kassalla ensimmäistä kertaa katseensa luonut.

– Mitäs täällä oikein tapahtuu, ärähdin.

Hellu jähmettyi.

– Hilkka?
– Aivan oikein.

Hellu sytytti maglitensa ja osoitti valolla minua suoraan silmiin. Sokaistuin hetkellisesti ja nostin käden silmieni suojaksi. Samassa Hellu yritti rynniä ohitseni. Haroin tukea pimeässä portaikossa, mutta Hellu astui tahallaan varpailleni. Horjahdin, mutta sain napattua naista paidan helmasta kiinni ja kaaduimme molemmat. Rymistelimme yhdessä mykkyrässä portaat alas. Hellulla oli mukana iso Pirkan kestokassi, joka lensi tuvan kynnykselle. Sisältä vieri putkiloita.

– Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Miksi sinulla on noin suuri laukku?
– Mitä se sinulle kuuluu, Hellu huusi ja rimpuili irti.
– Siellähän on Jarmon nuuskat!
– Mitä sitten? Tulin lainaamaan nuuskaa!
– Keskellä yötä?
– Mitä se sinulle kuuluu, senkin kyylä? 
– Sehän on varkaus!
– Itse varastat miehiä, Muna-Hilkka!
– Ettäs kehtaat senkin vanha tyrkky! Isoäiti!

Valot syttyivät. Jarmo oli tähän hämminkiin herännyt ja ihmetteli siinä kalsarisillaan ja tukka pystyssä, että miksi tuvan lattialla makaa kaksi naista, jotka solvaavat toisiaan. Ja nuuskat.

Kävi ilmi, että Hellu oli päättänyt käydä pöllimässä Jarmolta nuuskat, koska kaipasi päiväkahviseuraa. Jarmo tuli aina lainaamaan nuuskaa häneltä, kun omat loppuivat. Mietin, että ideahan oli oikeastaan aika nerokas. Onneksi Hellu taittoi rytäkässä jalkansa niin pahasti, ettei pääsisi edes tansseihin ensi lauantaina.

Minä ehdotin, että soitetaan poliisille, mutta Jarmo nauroi.

– Mitä me niille sanotaan? Että täällä on Muna-Hilkka ja Isoäiti tappelemassa nuuskasta ja Susi on syönyt kananpaskaa? 

Jarmo oli oikeassa, tilanne ei ollut kenellekään eduksi. Hellu mulkaisi minua pahasti ja lähti vähin äänin ontumaan kotiinsa. 

Jarmo kaatoi meille viskit ja iski silmää, että voisin kyllä jäädä yöksi, jos ei ollut kiire kotiin. Kiitin tarjouksesta, mutta vastasin, että nyt oli ollut yhdelle illalle jo ihan riittävästi jännitystä. Onnellisena ehtisi elellä elämänsä loppuun asti huomennakin.


Ei kommentteja

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.