Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Suden hetki



Peitto on kiertynyt ympärilleni niin etten voi kääntyä selälleni. Tiedottomuuteni on ohi. Tiedän, että kello on neljä, niin se nykyään on aina kun herään. T-paitani tuntuu selkää vasten viileältä ja nihkeältä.

Se alkoi kesällä. Aloin herätä suden hetkeen enkä enää saanut unta, pyörin vain tuskastuneena lakanoissani ja katsoin kelloa, viisarit liikkuivat eteenpäin 20 minuutin pätkissä. Ajattelin ensin, että unettomuus johtui valosta ja helteestä. Hommasin pimennysverhot ja aloin nukkua ikkuna auki, jotta huone pysyisi viileänä. Arvelin, että viimeistään syksy toisi unen takaisin, mutta kohta on joulu ja olen valvonut ja hikoillut nyt neljä kuukautta.

Syyskuussa kävin työterveyslääkärillä. Hän kysyi, olenko kuormittunut. Tietenkin olen, eikö väsymys ole pahinta kuormitusta, se lannistaa henkisesti ja fyysisesti, romahduttaa kaikki järjestelmät yksi kerrallaan.

– Olen kokeillut kaikkea.
– Naiset valvovat tietyssä iässä, lääkäri sanoo.

Milloin se loppuu, minä kysyin. Hän hymyili ja kirjoitti reseptin. Mutta en halunnut hormoneita, halusin kahdeksan tunnin katkeamattomat yöunet, mutta sitä ei myyty missään.

Ja nyt olen taas hereillä ja kuuntelen aamuyön ääniä, lumiauraa, kaukaista ambulanssia, lehdenjakajaa. Yritän lohduttautua ajatuksella, että kivikaudella tämä olisi ollut etu. Suden hetkellä ihminen kuulemma helposti torkahtaa, esimerkiksi nuotiolla, jolloin susi pääsee hyökkäämään.

Makuuhuoneessa vetää, kuulen tuulen tönivän tuuletusikkunaa, joka kitisee vastaan, tai sitten sisään pyrkii susi. Ajattelen harmaakarvaista ja keltasilmäistä petoa, joka tulee syömään uneni. Se läähättää kasvoilleni ja käy sänkyyni nukkumaan, siksi herään hikisenä. Muuta selitystä ei ole. Tein eilenkin kaiken niin kuin pitää, join päivän aikana vain yhden kahvikupin, söin salaattia ja menin hakemaan Leevin puistoon. Tytär oli myös väsynyt vauvan takia, ulko-ovella me kaksi mustien varjojen omistajaa tervehdimme toisiamme.

Ulkoilu lapsen kanssa oli mukavaa, mutta haukottelin silti.

– Väsyttääkö sua, mummi?
– Väsyttää, kulta.
– Miksi sä et nuku yöllä?
– En tiedä, kulta.
– Sun pitää laittaa silmät kiinni, äiti sanoo niin. Silloin mä ajattelen, että mä hyppään veteen, silloin mä en avaa silmiä. Tai sitten pitää käydä pissalla ja yrittää uudestaan.

Kiitin neuvosta, kehuin, että hän tietää kolmevuotiaaksi nukkumisesta paljon.

Yritän pitää silmät kiinni, ajatella veteen hyppäämistä, mutta minua pelottaa tumma vesi enkä uskalla hypätä. Entä jos se on suden kita?

Ehtisinkö käydä vessassa ennen sutta? En jaksaisi nousta. Pysähdyn peilikaapin väräjävän valon eteen. Katson minua, poskea pitkin valuvia kanjoneita, silmäkulmiin heitettyjä kalaverkkoja, harmaana kartastona kuultavia maksaläiskiä, joissa luomet merkitsivät kaupunkeja. Yläluomia, jotka ovat horjahtaneet osittain silmän päälle.

Minulla on kuuma, mutten uskalla hypätä veteen.
Minua väsyttää, mutta suden takia on valvottava.
Minulla ei ole enää nälkä sillä olen itse saalis.

Ehkä susi tulee, koska näytän helpolta saaliilta, sellaiselta, joka ei enää säntää karkuun vaan painaa päänsä kohtaloonsa alistuen.

Avaan kaapin. Otan esiin meikkivoiteen, sen paksun, minkä ostin nimiäisiin. Pursotan vaaleanruskeaa kiharaa meikkisienelle, ensin maltillisesti ja sitten vähän enemmän. Levitän voidetta poskiin ja otsaan sekä silmien alle ja nenänpieliin, ihoni väri muuttuu nopeasti epäluonnollisen tasaiseksi. Voide tuoksuu kuppiin unohtuneelle kamomillateelle, ja taputtelen sitä lisää joka puolelle, huulille ja korviin asti. Kasvoistani näkyvät enää silmät. Tartun pinkkiin poskipunaan, jolla normaalisti nostan esiin poskipäät, mutta nyt laitan sitä otsaan, piirrän ympyrän kummankin silmän yläpuolelle, pinkit valesilmät.

Etsin kaapista ripsivärin. Tartun vanhaan halpishylsyyn, jota käytän vain hätätilanteessa, koska se paakkuunnuttaa ripset, jos sitä laittaa liikaa. Kastan harjaa nopeasti hanan alla ja sekoitan. Alan kammata ripsiini maskaraa, laitan kerroksen toisensa perään, en välitä paakuista, haluan tehdä paakkuja. Tökin ripsiä yhteen niin että niihin tarttuu mahdollisimman paljon paksua väriä. Levitän maskaraa alaripsiin myös, enkä välitä vaikka väriä tarttuu ihoon. Yleensä putsaan töhryt pumpulipuikolla, mutta nyt annan niiden olla.

Lopputulos on suttuinen ja raskas. Kun räpyttelen hitaasti, ripset tarttuvat toisiinsa.

Innostun. Kaivan meikkipussista eyelinerin, ja alan vetää sivellintä silmänurkasta ripsien tyveä pitkin kohti ulkonurkkaa. Teen aluksi tarkkaa ohutta viivaa, mutta sitten muutan mieleni. Otan lisää väriä siveltimeen ja teen ripsien yläpuolelle hauskaa makkarakuviota niin että katseeni muuttuu omituisen mustanpuhuvaksi.

Otan esiin vielä luomiväripaletin, jota käytän harvoin. Paletissa on 12 sävyä violettia ja kultaa. Voidemainen luomiväri valuu luomella helposti juonteisiin ja näyttää typerältä, mutta nyt otan sormenpäähän paksun purppuraisen kerroksen. Taputtelen väriä koko luomelle, kulmakarvoihin asti. Sitten otan vielä kullanväristä ja teen kimaltavan viivan silmänurkasta ohimolle.

Katsoin lopputulosta pelistä. Olen valmis.

Silmät ovat niin raskaat, että jouduin pitämään niitä auki käsin. Näytän myrkylliseltä perhosentoukalta, huonon kauhuelokuvan hahmolta, ja minua alkaa naurattaa. En tiedä mille nauran, mutta hytkyn peilin edessä hervottomasti, näytän suu auki vielä hullummalta, ja lopuksi nauran niin, että silmistä tulvii kyyneleitä. Olen yhtäaikaa lihansyöjäkasvi ja Alice Cooper ja Baskervillen koira ja Mummi, mutta en enää saalis. Kyyneleet valuvat niin vuolaina, että ne huuhtovat meikit pois. Kasvoni muuttuvat raidallisiksi, lavuaariin valuu musta ja violetti noro.

Havahdun tuttuun sävelmään, mutta kestää hetken ennen kuin tajuan, mistä se tulee. Matkapuhelimeni värisee rytmikkäästi yöpöydälläni Ferranten päällä. Olen omassa sängyssäni, olen nukkunut. Minä pääsin viimein karkuun, en leikkinyt kuollutta vaan maastouduin ja susi juoksi ohi. Kukapa olisi arvannut.



2 kommenttia:

  1. Hei. Olen huono kommentoimaan, mutta luen aina kaikki uudet novellit. Olisiko mahdollista saada fonttia vähän tummemmalla värillä tai paksummalla kirjasimella? Jotenkin hankala lukea vaaleaa harmaata valkoisella pohjalla. Kiittäen, lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katsotaan! Kysäisen koodaajalta, onko fonttia mahdollisuus säätää hieman tummemman harmaaksi.

      Poista

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.