Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tellun häät



(Jos et vielä tunne mainiota kirjastotätiämme Tellua, kannattaa aloittaa Telluun tutustuminen alusta elikkä tästä)


Tuli kutsu Tellun häihin. Olihan se yllätys, hän oli ollut opintovapaalla koko syksyn emmekä olleet kirjastolla paljon tavanneet. Siksi en tiennyt Tellun rakkauselämän syventyneen näinkin vakavaan vaiheeseen. Markku sanoi heti, että hän ei näihin naishäihin kyllä lähde, mutta leppyi kun allekirjoituksessa lukikin että Jori.

En ollenkaan tiennyt, että kuka Jori, viimeksi oli Tellu tavattu Pipsan kanssa kesäteatterissa. Nyt oli uuden vuoden häät tulossa sitten. Hopeareunus oli kutsussa ja teemaksi ilmoitettiin, että talvi.

En ymmärtänyt: viimeksi kun olin häissä, niiden teema oli rakkaus ja naimisiinmeno, mutta ajat olivat nyt tämmöiset. Tellu seurasi kaikkia trendejä aina minua paremmin, joten kai hän tämänkin tiesi.

Pitkään mietin, että mitä nyt sitten tämmöiseen teemajuhlaan asuksi, mutta päädyin lopulta vanhaan luonnonvalkoiseen jakkupukuuni - eihän valkoista sopisi häissä pitää, mutta en keksinyt mikä muukaan väri talvea kuvaisi. Astelimme uuden vuoden aattona sitten kylän hienoon vanhaan puukirkkoon, joka olikin koristeltu komeasti hopeakransseilla, hopeisilla lyhdyillä ja valkoisilla ruusuilla. Mahtoi se maksaa se koristelukin. Aloin ymmärtää, mikä on teemahäiden luonne.

Sieltä se Tellukin sitten lopulta purjehti esiin Jorin käsikynkässä leveästi hymyillen kuten morsiamen kuuluu. Hän oli ilmeisesti lumikuningattareksi pukeutunut. Oli pitkä valkoinen häämekko helmi- ja timanttireunuksilla, valkea letti niskassa ja hopeakruunu päässä kaiken koristeena.

Voi hyvä tavaton. Ehkä tuli enemmin mieleen prinsessa Diana siitä, kuin toista kertaa avioon astuva keski-ikäinen kirjastonhoitaja.

Mutta oli se nuori se Jorikin. En edes uskalla arvuutella, oliko täyttänyt kolmeakymmentäkään. Ehkä ei. Nykynuorista on mahdoton tietää, partaa ei ollut mutta sitäkin pidempi tukka, joka roikkui auki selkää pitkin. Hopeainen puku oli hänelläkin, ihan hyvin sopi hänen tummiin piirteisiinsä kyllä. Ihmeen komea mies. Tellun iän huomioiden, tarkoitan. Markku mulkoili minua, ikään kuin minulla olisi ollut tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Ehkä tunsin itseni vähän vieraaksi minäkin kunnantalon hääjuhlassa, jossa oli paljon kaikenlaisia Jorin ystäviä lumipalloiksi ja poroiksi pukeutuneina. Olivat tulkinneet teeman kovasti paljon meitä vapaammin, Markku seisoi tiukasti vieressäni vanhassa vähän kireäksi käyneessä tummassa puvussaan. Hän oli päättänut hullutella joulukuusiteemaisella kravatilla, mutta olimme sittenkin ainoat tavanomaisesti pukeutuneet. Kirjastoista oli sentään kutsuttu muutama tuttu, jotka hekin olivat jakkupuvuissaan, pidimme tiiviisti yhtä omassa nurkassamme, mutta Markku ei puhunut kenellekään mitään. Boolia otti kaksi lasia, huolestutti jo pääsemmekö enää omalla autolla kotiin asti ja pirssillä emme aja.

Tarjoilu oli kyllä onnistunutta, voileipäkakkua ja lohta, oikein hyvää oli kaikki. Tellu ja Jori pitivät toisilleen pitkiä puheita, joiden välissä suutelivat aina niin intohimoisesti, että piti katsella väliin hopeisia lumihiutalekoristeita seinällä. Vieläkään ei minulle selvinnyt, missä he olivat oikein tavanneet ja mihin Pipsa oli tässä välissä kadonnut, mutta eihän sitä nyt toki kannattanut menneitä häissä muistella muutenkaan. Tellulla näitä menneitä oli jo kertynyt jonkin verran, toivoin että tässä olisi nyt tosirakkaus löytynyt viimein ja loppuisi se liehuminen.

Tellu puhui pitkään sisäisen jumalattaren ja Jorin löytämisestä, jotenkin Jori saattoi liittyä hänen uusiin seksuaalivalmentajan opintoihinsa. Siinä vaiheessa kun hääohjelmaan tuli mukaan parinvaihtotanssit perinteisen häävalssin sijaan, Markku nykäisi minut eteiseen ja sanoi että nyt lähdetään.

Eipä siinä auttanut kuin onnitella vielä Tellua ja toivotella pitkää ikää ja rakkautta. Halatessani hän supatti korvaani, että minunkin pitäisi kokeilla nuorta oria jonkun kerran, Tellu taisi olla vähän maistissa jo siinä kohtaa hääjuhlaa.

Uuden vuoden otimme vastaan kotona sitten kaksin, katsoimme presidentin puheen ja Markku sanoi, että siinä se on komeasti ikääntynyt mies ja silti niin viriili, että on lapsikin tulossa. Ei mikään pojankloppi, jonka seura vanhentaa naista entisestään, hänestä oli parempi niin päin, että mies on naista vanhempi, näkihän sen presidentistäkin.

En muistuttanut, että oikeastaan olin häntä neljä kuukautta vanhempi. Menimme siitä sitten nukkumaan vähin sanoin, vähän harmitti se jakkupukuni vielä, ihan hyvin olisin voinut pukeutua vaikka lumipalloksi minäkin. Vähän pitää elämässä hullutella, sen oli Tellu kyllä oivaltanut oikein. Ajattelin, että ensi vuonna repäisen minäkin jollain lailla, aloitan vaikka uuden harrastuksen ja siihen uuden vuoden lupaukseeni sitten nukahdin.

Jatkuu täällä...

Ei kommentteja

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.