Grande finale: Tellun talvihäistä alkanut, kirkkoepisodiin johtanut ja munkkikahveille jatkunut tapahtumasarja päättyy, kun Markku tulee epäluuloiseksi. Ja hyvästä syystä.
Soitan hätänumeroon. Se tuli ensimmäiseksi mieleen.
Olen kerran aikaisemminkin meinannut soittaa. Silloin, kun vaimo oli kirjastopäivillä, enkä löytänyt pakastimesta lihapullia. Muistan tämän hyvin. Jouduin menemään grilli...
(Jatkoa Tellun tammikuu-jatkikselle, jonka eka osa löytyy täältä, ja kakkososa täältä.)
Tellu pyysi minua kahville, kun he palasivat häiden jälkeen rakkausretriitiltään. Olin oikein ilahtunut, hän oli ollut Jorin kanssa kovin varattu viime kuukausina. Ja lisäksi olin hieman utelias kuulemaan, mikä se sellainen rakkausretriitti oikein oli, mutta Tellulla olikin aivan muuta asiaa.
Tapasimme ...
Psst. Tämä novelli on jatko-osa räväkän kirjastonhoitajamme Tellun häihin, joka taas liittyy kesäjatkiksena julkaistuun Tellun tarinaan. Nyt ääneen pääsee Markku!
Osasin pelätä pahinta, olen aina osannut.
Siinä Tellun kutsukortissa oli jos jonkinlaista hörsöä, liehuketta ja turhaa koristetta niin ettei meinannut postilaatikkoon sopia. Samasta syystä sitä ei voinut laittaa paperinkeräykseen. ...
(Jos et vielä tunne mainiota kirjastotätiämme Tellua, kannattaa aloittaa Telluun tutustuminen alusta elikkä tästä)
Tuli kutsu Tellun häihin. Olihan se yllätys, hän oli ollut opintovapaalla koko syksyn emmekä olleet kirjastolla paljon tavanneet. Siksi en tiennyt Tellun rakkauselämän syventyneen näinkin vakavaan vaiheeseen. Markku sanoi heti, että hän ei näihin naishäihin kyllä lähde, mutta le...
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
Tekstit
