Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Täti kertoo normaaliudesta



Sisaren lapsi kysyi eilen, tunnenko ketään normaalia ihmistä. En tiennyt, piruiliko se, mutta tapoihini kuuluu ottaa keskenkasvuisten kysymykset tosissaan, joten jäin muotoilemaan vastausta.

Jos "normaalilla" haetaan sellaista mieleltään suht tasapainoista tallaajaa niin pikkuveljen luokanopettaja 70-luvulla tulee ensimmäisenä mieleen. Näitä tietysti toivoisi opettajissa olevan enemmänkin mutta ei ole. Tähän samaan tasapainoisten ihmisten joukkoon sijoitan myös sen marketin kassan, joka tervehtii, ei kysy pienistä pusseista mitään ja osaa laskea päässä vaihtorahat. Hänellä on kaikki hobitit matkalla Mordoriin, kuten kysymyksen esittäjä asiaa kuvailisi.

En oikein tiedä, kannattaako 12-vuotiaalle kertoa, että suurin osa tämän lajin edustajista raahaa jonkinlaista henkistä rehupussia hartioillaan. Eivät kaikki täysin kajahtaneita ole, diagnoosin saavat vain harvat ja valitut, mutta koko kajahtaneisuus on kyllä aika veteen piirretty viiva. Ja subjektiivista. Tällä hetkellä sellainen, joka maksaa muumimukista 4800 euroa ei joudu hoitoon, vaikka pitäisi.

Sanoin lapselle, että en tunne ja toivotin onnea etsintöihin. Listasin hänelle ajan säästämiseksi seuraavat ihmisryhmät, joista ei kannata etsiä.

Ensinnäkin pienten lasten vanhemmat ovat kaikki kajahtaneita, ja tästä ryhmästä löytyy ilahduttava määrä variaatiota neuroottisesta sosetehtailusta unideprivaatiosta johtuvaan vajaaälyisyyteen. Tämä tuppaa kroonistumaan, vaikka kolmen vuoden päästä saisikin jo yössä nukuttua yli 20 minuuttia.

Sitten ovat nämä himolenkkeilijät, erityisesti ne, jotka eivät koskaan käy lenkillä kertomatta siitä muille. Ostavat 250 euroa maksavat tossut ja teknisen alusasun ja vertailevat kymmenen kilometrin väliaikojaan. Teippaavat tissinsä ja rasvaavat persposket ja menevät tuhannen muun kanssa juoksemaan yhtä aikaa 21,0975 kilometriä. Osa joutuu tietenkin sairaalaan, vääristä syistä.

Koiraihmiset. Näyttävät normaaleilta kyllä, mutta alapa juttusille. Parempi ettet ala.

Marjanpoimijat. Pahimpia ovat miespuoliset. He mieluummin kuolevat metsään kuin palaavat kotiin alle 200 kilon saaliin kanssa. Naispuolista jos kohtaa pakastimen sulaminen niin se on sama kuin mummo olisi kuollut. Suruaika on puoli vuotta.

Kaikki, jotka ostavat verkkokaupasta. Kuka muka on sellainen, joka voi kuvan perusteella ostaa hyvän tuotteen. Aika harva. Sitten tulee sutta ja sekundaa, ei kuitenkaan muisteta palauttaa ja saa av-yv-jono-kirpputorilla myydä huonoja ostoksia paljon halvemmalla kuin osti. Ja jos Kiinasta ostat  tissiliivit, niin Posti tuo neljän kuukauden päästä konekiväärin. Siinäpä on sitten povitukea.

Sitten on sellaisia kevyempiä yksittäishulluja. Niitä, jotka rassaavat vuodesta toiseen samaa perämoottoria vajassa, kirjoittavat sanomalehtien keskustelupalstoille tai osallistuvat kuntapolitiikkaan. Enkä ole ihan varma, mikä vaivaa ihmistä joka haluaa investointipankkiiriksi.

Mutta oikeastaan yksi aika tasapainoinen kohderyhmä ovat teini-ikäiset. Niitä aina syytetään hulluiksi mutta ihan tolkuissaan ne ovat. Alkavat vain herätä siihen eksistentiaaliseen kauhuun että kiidämme avaruudessa kivenmurikalla ja sitten kaikki loppuu. Ja että elävät maailmassa, joka on täynnä vapaalla olevia kajahtaneita, valtion päämiehet mukaanlukien. Aika vähän sanottavaa jää siihen tilanteeseen.

Suosittelin siskolle, että hankkisi lapselle jonkun elukan ettei se miettisi liikaa. Itse otin tuossa iässä kissan lohdutukseksi. Nyt niitä on parikymmentä. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa.

14 kommenttia:

  1. Katja Lahti osaa kirjoittaa, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta en pidä kovin kiinnostavina näitä tarinan muotoon kirjoitettuja yhteiskunnallisia kannanottoja, jotka peittelemättömän ja itsestäänselvän opettavuutensa vuoksi on suunnattu lähinnä esiteini-ikäisille, ei aikuisille (tämän tekstin lisäksi mm. Typerä opettaja). Näitä tarinoita ei valitettavasti voi mielestäni pitää oikein edes novelleina, eikä ainakaan blogin alaotsikon mukaisina "arkisatuina aikuisille".

    Yhteiskunnallisten epäkohtien käsitteleminen kaunokirjallisesti onkin todella haastavaa, vain harva siinä onnistuu.

    Haluan kuitenkin kiittää hyvästä blogista. 95 prosenttia julkaisuista ovat mielestäni tähän mennessä olleet hyviä tai erinomaisia. Siksi haluan antaa asiallista palautetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän lämpimästi asiallisesta palautteesta! Sataprosenttinen onnistuminen kaikkien kävijöiden kohdalla ja jokaisella jutulla on 11 vuoden bloggaajakokemuksellani täysi mahdottomuus, enkä siis voi luvata ettei jatkossakin kohdallesi osuisi huteja. Mutta ehkäpä se ei ole niin vakavaa. :)

      Poista
    2. Vajaaälyisenä pienen lapsen vanhempana taas nautin siitä, että novellit ovat keskenään erilaisia ja käsittelevät eri teemoja. Osa teksteistä osuu suoraan ja toiset ehkä toisella tai kolmannella lukemalla. Ja kyllä, muönnän että luen näitä usein iltaisin nimenomaan arkisatuina, ensimmäisellä lukukerralla ahnehtii tekstin ja siihen pitääkin sitten palata uudelleen hitaammalla tahdilla. Monipuolisuus on lukemisessa parasta.

      Haluaisin ehtiä lukea enemmän, mutta pikkulapsiarjessa joutuu aina jostain joustamaan. Siksi olen onnellinen, että tämä blogi on olemassa ja vastaa lukemisen nälkään.

      Ei minulla ole mitään anonyymin kommenttia vastaan , eikä tarkoitus ole haastaa. Olen pitkään pohtinut kommentointia, sillä toivon blogin jatkuvan ja tarjoilevan monipuolista lukemista myös jatkossa. Kiitos, pus.

      Poista
    3. Kiitos Super-N - tämä on oikeastaan se alkuperäinen tarkoitus, jota varten blogi perustettiin. Jos lukemiseen pysyisi vaikka tätä kautta pienikin side ruuhkavuosien ajan, niin "suureen kirjallisuuteen" on helppo palata myöhemmin, kun vajaaälyiset vuodet alkavat olla takanapäin (itse en ole vielä siellä, toim huom, vaikka työni puolesta luen koko ajan). Pus sullekin! :)

      Poista
    4. Super-N kiteytti niin täydellisesti tämän blogin mission että en voi muuta kuin iloita, että onnistuimme sinut tavoittamaan! <3

      Poista
  2. Voi jessus että tää nauratti. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taas tuli ikää lisää! Kiitos, että luet! <3

      Poista
  3. :D Kiitos taas!

    VastaaPoista
  4. Tämä(kin) oli huippu!!! Älä koskaan lopeta kirjoittamista, äläkä koskaan jätä näitä kirjoituksiasi vain omaksi iloksesi, vaan ilahduta niillä meitä muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti! Tarkoitus on yrittää saada tästä kirjoittamisesta jonkinlainen työ, katsotaan onnistuuko. :)

      Poista
  5. Kiitos kaikille kommentoijille palautteista - mahtavaa, että lukijoita on olemassa! Elämäntilanteemme tulee varmistamaan vielä pitkään, että mitään yhtenäisyyttä ja selkeyttä emme pysty lukijoillemme tarjoamaan (sitä yritetään saada tosin tuleviin kirjoihin), mutta tajunnanvirran ystäville pyrimme tarjoilemaan jatkossakin ihan mitä sattuu. Huomisen osalta voin jo taata, että näin käy. Palautteita ja kommentteja otetaan mielellään vastaan, kiitos niistä!

    VastaaPoista
  6. Ensimmäistä kertaa blogissasi. Nauroin ääneen useaan otteeseen. Sinulla on totisesti sana hallussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos ja tervetuloa mukaan! Kirjoitamme kirjailijakollegani kanssa tätä novelliblogia kahdestaan joten huomenna ääneen pääsee Ina.

      Poista

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.