Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hopeatoffeemurha


Marco suihkutti lakkaa Suvin hiuksiin niin että sakea, valkoinen sumu levisi jo ennestään tunkkaiseen takahuoneeseen. Nostin kyynärtaipeen suun eteen ja yritin olla hegittämättä.

- Suvi on valmis, seuraava lehmä penkille, pliide, Marco ulisi teatraalisesti.

Kaikki nauroivat kovaan ääneen, vaikka Marco oli aina ollut naisvihamielisine kommentteineen aivan tosissaan. Erityisen paljon hän vihasi malleja. Mutta jos rakastaa lakan suihkuttamista muotinäytöksissä, on seurassa aika vähän valinnanvaraa.

Ristinsä kullakin. Hajotkoon siihen.

Suvi nousi ylös, mutta jäi kääntelemään päätään ja suipistelemaan suutaan peilin eteen. Minä olin se seuraava lehmä, joten tungin väkisin hänen selkänsä takaa tuoliin. Marco alkoi välittömästi raastaa rullia irti ja tökkiä tukkaani pinneillä aivoverenkierron seisauttavalle nutturalle.

Vatsani murisi äänekkäästi. Jeesus että oli nälkä, näytöspäivät olivat kidutusta. Piti välttää vatsan turpoamista ja hymyillä vaikka suolisto huusi makkaraperunoita. Olin syönyt aamuviideltä yhden kananmunan ja sen jälkeen pari kuppia vihreää teetä. Kuudelta olin jo istunut rullat päässä lämpiössä.

Suvi kuuli murinan ja tirskahti.

- Ellan vatsa murisee siihen malliin, että hän tilaa kohta kinkkupizzan tuplajuustolla suoraan lavalle, Suvi ulvoi.

Hymyilin väkinäisesti. Ai jumalauta, että vihasin sitä horoa. Minulla todellakin oli aina nälkä. Suvi itse ilmeisesti yhteytti, koska ei koskaan syönyt mitään. PepsiMaxia se veti lounaaksi 1,5 litraa.

Mallin kurinalainen elämä ei sopinut pirtaani ollenkaan, tulin sitäpaitsi nälkäisenä aina kärttyiseksi. Helppoa rahaa oli tarjolla, jos oli 180 senttinen ja piti hanurinsa leivinuunia pienempänä. Yhdellä näytöksellä maksoi kahden kuukauden vuokrat. Jonain päivänä lähitulevaisuudessa nämä hommat loppuisivat muutenkin, olinhan jo 25-vuotias.

Marco kiskoi tukasta, ja kurkustani pääsi röyhtäisyä muistuttava korahdus. Se tuntui naurattavan porukkaa vielä enemmän. Suvi jatkoi peilin edessä keikistelyä ja avasi kuolleen ihmisen värisen silkkiaamutakkinsa paljastaen timmin kroppansa, jota hiottiin kuntoon päivittäin vihersmoothieilla ja kuntopyörällä. Ei todellakaan ikinä irtokarkeilla ja kinkkupizzalla.

- Mun reidet on ku tukit! Suvi puristeli olemattomia reisiään teeskennellyn kauhuissaan.

Tunsin, kuinka sappea nousi vähän suuhun. 

Juu, aivan varmasti. Suvin reidet olivat noin puolet omistani. Veikkaan, että sitä hän juuri halusikin alleviivata. Horo. Ennemmin Suvin kannattaisi olla huolissaan noista käytettyä kondomia muistuttavista tisseistään. Jätin sen sanomatta. 

Nälkäni yltyi koko ajan pahemmaksi. Yleensä se meni ohi puoleen päivään mennessä, mutta nyt oli myös pms. Silloin paastoaminen ei sujunut, ei sitten ollenkaan.

Kun päivän kolmas näytös oli alkamassa, pukijani, ihana noin 150 senttiä pitkä ja yhtä leveä täti, kaivoi kassistaan hopeatoffeepussin ja tarjosi siitä, kun huomasi, että olen vähän vaisu ja vapiseva. En voinut vastustaa. Otin kaksi. Raastoin tahmaiset käärepaperit irti ja työnsin toffeet suuhuni tajuamatta, että minun pitäisi olla 15 sekunnin päästä lavalla uudessa Ritva Fallan syysmalliston asukokonaisuudessa.

Fhaa-ta-na.

Toffee oli kovaa ja jouduin pureskelemaan sitä niin että poskiin sattui. Musta noro valui toisesta suupielestä. Pyyhkäisin. Valkoiseen mokkahanskaan jäi salmiakkikuolaa ja paksu kerros meikkivoidetta.

Vittu, että tämä oli ollut paska idea. Ja vielä kaksi palaa! Tukehtuisin varmasti, jos yrittäisin nielaista.

- Ella, Anne, Suvi ja Gitte, lavalle valmiiksi nyt!, Outi huusi ja huitoi meille käskevästi.

Painoin katseeni alas ja juoksin punaisissa korkonilkkureissa lavan taakse. Suvi keinui rauhallisesti perässäni ja veti hanskoja käteensä. Yritin olla jauhamatta ja pitää pokan.

Verhon takana pimeässä kumarruin muka kiristämään sukkiksia, mutta sylkäisin toffeeklöntin matolle. Sääli hyvää toffeeta.

Putsasin kielellä nopeasti hampaitani. Oli parempi olla hymyilemättä, hampaat olisivat mustat kuin ruttotautisella. Taas tulisi yleisöpalautetta, että se yksi lortto oli nyrpeän näköinen.

Syökää kuule itse pelkkää munaa ja tulkaa tänne patsastelemaan vatipäiden kanssa, katsotaan hymyilyttääkö!

Edellinen ryhmä tuli pois, niillä oli kivat suomalaiset poronnahkavaatteet, minä sain aina antaa elämän jollekin fucking mummomallistolle. Musiikki loppui, kohta tulisi meidän biisi.

It's the final countdownin ensimmäiset synasoundit kuuluivat kaiuttimista. Menimme koreografiassa Annen kanssa ensin. Anne oli mukava. Hiljainen. Ja lähti aina näytöspäivän iltana pizzalle. Kävelimme catwalkin päähän samassa tahdissa, pyörähdimme kerran ympäri, ja jäimme paikoillemme odottamaan seuraavia.

Yhtäkkiä takaa kuului kolahdus ja kirkaisu. Seisoin paikallani. Joey Tempest pauhasi edelleen. Yleisö alkoi liikehtiä hermostuneesti ja nousi ylös. Käänsin varovasti päätäni ja näin, että Suvi oli kompastunut ja lentänyt päistikkaa katsomoon. Ihmiset yrittivät auttaa häntä ylös.

Yritin olla hymyilemättä. Vilkaisin Annea, joka seisoi jähmettyneenä paikallaan silmät kauhusta levällään ja odotti, että muodostelma olisi taas välikohtauksen jälkeen kasassa.

Mutta Suvi ei noussut. Ensiapu juoksi paikalle, pisti niskan ympäri tuen ja nosti paareille. Näytöstä jatkettiin ilman Suvia. Niitä ei ikinä keskeytetty mallien kompuroinnin takia.

Näytöksen jälkeen kuulin, että Suvi oli kuollut matkalla sairaalaan. Se oli tehnyt portailta puolivoltin ja landannut ekaan riviin niska edellä. Se oli siinä.

Takahuoneessa vallitsi hysteerinen tunnelma. Mallit kyynelehtivät, pukijat kyynelehtivät, näytösmanageri kyynelehti, Marco kyynelehti. Anne istui vaaterekin alla silmät turvoksissa ja yritti koota itseään. Hän kumartui puoleeni.

- Kuulitko jo? Suvi oli kaatunut, koska... Tai ainakin  Marco oli sanonut nähneensä, että sen korkokengän pohjassa oli ollut jotain mustaa tahmaa, ihan kuin jotain... toffeeta.

Jumalauta. Vatsani murahti.

- Ei olis Suvista uskonut, sanoin ja otin PepsiMaxista pitkän huikan.

Kesäkuun muut novellit


Juoksevaa vettä
Teistä ei välitä kukaan
Napatequilaa

7 kommenttia:

  1. Loistava konsepti ja just sopiva kerta-annos!
    Tää blogi oli hyvä korkata Oslon lentokentällä Burger-annosta (extrajuustolla!) odotellessa. Parhaita paloja ois tehnyt mieli lukea vierustoverille ääneen, mutta norjaa puhuva eläkeläismies tuskin ois ymmärtänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla! Ja hyvä että maistui, sekä burgerit että novellit! XD Seuraava kattaus sitten heinäkuun alussa.

      Poista
  2. Erinomaista, oon samaa mieltä edellisen puhujan kanssa! Hyvä kuulla että lisää tulossa, jee!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Kesäpaketti onkin sitten omanlaisensa kokeilu... :D

    VastaaPoista
  4. Tykkäsin! Juuri sopiva pätkä luettavaksi aamukahvilla, kun kaksivuotias leikkii tyytyväisenä _hetken_. Vastaavanlaisissa tilanteissa tullee luettua muutkin. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Muutama näistä on myös kirjoitettu siinä tilanteessa, jolloin kaksivuotias leikkii 45 sekuntia itsekseen, joten lukijat ja kirjoittajat kohtaavat hyvin samanlaisissa tilanteissa ja novellien pituus syntyy ikäänkuin itsekseen. ;)

      Poista
  5. Kiitos! Mahtava teksti, toimii hyvin välipalana. Mulla tuli melkein leuat kipeäksi, kun tunnen sen tahmean toffeen tarttuvan hampaisiin.

    VastaaPoista

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.