tag:blogger.com,1999:blog-61420637443677108772024-02-21T01:29:52.782+02:00Pieni novelliblogiArkisatuja aikuisille.Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.comBlogger103125tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-36507796773889707132019-12-23T10:44:00.004+02:002019-12-23T10:44:47.257+02:00Kiitos, lukijat ja kuuntelijat!
Pieni novelliblogi oli alunperin oikeastaan vähän läppä. Blogin nimeksi tuli Pieni novelliblogi siksi, ettei mitään älyttömämpääkään keksitty.
Kaupallinen harakiri, sanoi Ina – novellit ovat valitettavasti kirjamaailmassa ihan out.
No, tämä onkin verkkomaailma, sanoi Katja. Ja novelliblogi siitä tuli.
Blogin sisältö ei ole tosin ollut lainkaan läppä. Olemme kirjoittaneet tarinoita täysin Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-21019827255287378252019-12-20T22:18:00.001+02:002019-12-20T22:28:04.565+02:00Lasten takia
Skoda loikkasi liikkeelle kuin säikähtänyt jänis ja sammui saman tien.
Turkanen! Tarmo kirosi jo toista kertaa saman päivän aikana. Korkokengät olivat itse sielunvihollisen keksintö, siitä ei ollut epäilystäkään. Miten ihmeessä kaasupoljinta saattoi painaa ilman, että kantapää oli kiinni lattiassa, ei mitenkään! Mutta eipä Hilkka ollut tainnut korkokengillä ajaakaan vaan vaimolla oli aina Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-3026231049552355332019-12-13T17:48:00.000+02:002019-12-13T17:48:00.176+02:00Mari-Sisko neuvoo: jyrkkä ei
Parahin Mari-Sisko,
neuvo meidät iloiseen jouluun! Miehen suku tulee ensi kertaa meille, yleensä olemme olleet anoppilassa. Haluan viettää kerrankin oman näköiseni joulun, mutta kuinka tämä tulee onnistumaan ilman anopin teräviä lausuntoja väärästä kattauksesta ja kristallien puutteesta, ruuan tökkimistä lautasella ja väistämätöntä kiistaa siitä, kenen joulu on se oikea ja missä on rosolli?Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-79343958000153400422019-11-29T12:45:00.001+02:002019-11-29T22:06:04.377+02:00Kellot
Kelloliikkeen ovisummeri päästi kumean äänen, kun astuin sisään. Liikkeessä oli hiljaista ja askeleeni kopisivat laattalattialla tarpeettoman kovaäänisesti. Näin siistiin liiviin ja kauluspaitaan pukeutuneen hahmon kumartuneena pienen tiskin taakse. Mies nosti katseensa.
– Mitäs sulle saisi olla?
Jähmetyin, kun kuulin hänen äänensä, ja rintakehäni päälle asettui paino. Järkeni sanoi, että Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-37917759865286069622019-11-15T17:24:00.002+02:002019-11-15T17:24:32.638+02:00Terapiassa II
Terapeutti: - Hei vaan Anniina ja Mika, mukava nähdä teitä jälleen. Mitä elämäänne kuuluu nyt?
Anniina: - No ihan hirveetä kuuluu. Nyt on tällanen traumaattinen kokemus tullut, tämä on ihan hirveetä, nyt itkettää niin, että en pysty...
Mika: - Rauhassa vaan kulta, itke vaan, se helpottaa, jos mä jatkan tästä vaikka?
Anniina nyökkää ja nyyhkyttää.
T: - Se voisi olla hyvä idea, tässäInahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-51199185910047783692019-11-08T13:55:00.000+02:002019-11-08T14:00:05.256+02:00Kilpikonna ja sisilisko
Raotin lastenhuoneen ovea varovasti. Huoneessa oli hämärää ja varoin päästämästä käytävän valokiilaa sänkyyn asti, jossa lapsi toivottavasti jo nukkui. Huoneessa vallitsi tuttu sekamelska, lattialla makasi junaradan osia, kyniä, värityskirja ja yksisilmäinen sammakko, jolla oli ruudulliset housut. Lapsi makasi liikkumatta sängyssään kasvot seinään päin, hiukset valuivat viuhkana tyynylle. Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-90019546304701382432019-11-01T19:00:00.001+02:002019-11-01T19:00:50.293+02:00Messucava
Vuorokausi ennen messuja:
Tänä vuonna teen kerrankin kaikki kirjailijahaastattelujen kysymykset etukäteen. Mitäs näitä on, ainakin viis päivässä, yhteensä 22 haastattelua, ohhoh, mites mä oonkin näin moneen... No joo, kyllähän se menee, kirjat on luettu, nyt vaan vielä haen näkökulmia, onhan tässä jo rutiinia. Teen ensin ton ens vuoden budjetin valmiiksi ja sitten viimeistelen loputkin Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-55640959405858238932019-10-25T09:48:00.000+03:002019-10-26T16:50:10.070+03:00Kallio
Ilmassa oli marraskuun raskas tuoksu. Mustikanvarvut, risut ja lahonneet oksat rasahtelivat ja kostea sammal antoi myöten askeleeni alla tarttuen kumisaappaan pohjaan kaikin voimin. Tunsin kuinka kylmää pääsi saumasta sisään ja kasteli villasukan, mutta en ehtinyt kiertää kosteikkoa, jos halusin vielä kerran istua lempipaikalleni niemennokkaan ja katsella ruskeaksi käyneen kaislikon yli Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-22259361080380614812019-10-11T20:13:00.001+03:002019-10-11T20:13:28.278+03:00Nanna X:n lapsettomuuden historia
Nanna X:lle kävi kuten hänen sukupolvensa akateemisille naisille enimmäkseen kävi: ensimmäinen poikaystävä ei halunnut naimisiin. Ei mies sitä ihan ääneen sanonut, mutta vastustaminen oli passiivisaggressiivista vastarintaa, jopa siinä määrin, että Nanna ei olisi ikinä uskaltanut kosia itse. Vastauksena olisi ollut todennäköisesti vaivaantunutta kiemurtelua ja poistuminen hätäuloskäynnin Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-39248403129302996422019-10-04T11:12:00.001+03:002019-10-04T13:28:54.498+03:00Ötökkä
En ole aivan varma, miten se sinne joutui. Tai mikä se edes oli, saati mistä se tuli. Etelätuuli oli kai kuljettanut meren yli lauhaa ilmaa niin, että tavallisesti kiiltävä tuulilasi oli jo puolessa välissä matkaa täynnä liiskaantuneita ötököitä, vaikka oli jo lokakuu. Ei näitä enää pitäisi olla näin paljon, mietin. Pesuneste oli loppu ja pyyhkijät vetivät kuolleiden hyönteisten jäänteet Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-41565833496429003662019-09-27T07:53:00.001+03:002019-09-27T07:53:17.342+03:00Jeanne d'Arc
Tyttö puhuu ipadin ruudulla palavin silmin. Lapsi tuijottaa hänen puhettaan hypnotisoituna, vaikka ei ymmärrä kielestä sanaakaan. Mitä se puhuu, äiti, lapsi kysyy yhä uudelleen ja Irina sanoo shh, kuuntelen ensin ja kerron sitten.
Kyyneleet nousevat väkisin silmiin. Tyttö on niin nuori ja silti vakaumuksessaan ja vallankumouksessaan varma. Mitä hänen puheestaan voi lapselle kertoa?
Kuka se Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-33534012662318298382019-09-20T14:42:00.000+03:002019-09-20T16:00:54.438+03:00Konflikti
Juna nytkähti pehmeästi liikkeelle. Nauhoitteen monotoninen naisääni luetteli seuraavat asemat: Riihimäki, Hämeenlinna, Toijala. Verna istui puolityhjässä vaunussa ja katseli ikkunasta kiihtyvää vauhtia ohi viliseviä maisemia. Hänen pitäisi hoitaa matkan aikana pari työsähköpostia, mutta kirjan lukeminen houkutteli enemmän. Hän oli istunut koko päivän vuorovaikutuskoulutuksessa ja kaipasi nytKatjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-41325093607189827242019-09-14T10:38:00.001+03:002019-09-14T11:41:16.619+03:00Tuija Pludénin syksyn sävel
No niin. Tuli syksy ja sade. Ei se mitään - nyt on viimeinkin aika heittää bikinit ja varvastossut kaapin pohjalle, kääriytyä viltin alle, keittää kuppi vahvaa kaakaota ja nautiskella vaikkapa lukemisesta. Tällaisia ajatuksia naistenlehtikierros herätti.
Anna syksyn ihanan hämärän kietoa itsesi rauhoittavaan syleilyynsä.
Syyskuussa ihminen sytyttelee kynttilöitä, ostelee villapaitoja ja Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-48982966833698461602019-09-06T20:29:00.000+03:002019-09-06T20:29:48.764+03:00Myynnissä myös muualla
Tökkäsin niin voimakkaasti enteriä, että näppäimistö keikahti.
Eikö se mene jakeluun, että yv-kaupat on KIELLETTY, kertaa ne saatanan säännöt, idiootti!!!!
Tuijotin vaaleanharmaalla kommenttipohjalla olevaa mustaa tekstiä, jonka olin juuri kirjoittanut. Käteni vapisivat kiukusta ja mietin, olisiko pitänyt laittaa vielä muutama huutomerkki lisää. Kaikenlaisia kusipäitä sitä olikin. Yksi Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-34318556752626693502019-06-28T20:35:00.002+03:002019-06-29T11:57:06.459+03:00Naurulokki
Havahduin, kun laivaterminaalin laituri tömähti pehmeästi. Punavalkoinen alus loiskutti laineitaan satama-altaan reunoille kunnes moottorit vaikenivat ja ihmiset etenivät tiiviinä massana maihin vievässä mutkittelevassa käytävässä. Kannelta kohosi lentoon suuri, mustapäinen naurulokki. Se kaarteli hetken turistijonon yllä kuin jotakin etsien, liiteli sitten kohti pientä syreenien reunustamaa Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-41491771155055985382019-06-15T09:14:00.004+03:002019-06-15T09:14:55.750+03:00Vapautuminen
Idea tuli terapeutilta. Kaunis nuori nainen sanoi ilmeenkään värähtämättä kuin maailman luonnollisimpana asiana:
- Entä oletteko koskaan ajatelleet swingausta eli parinvaihtoa?
Jyri yskäisi ja jyrähti heti: - Ei helvetissä!
Kirsi sen sijaan tyytyi hymyilemään hämmentyneesti.
- Kun te nyt olette jo pettäneet molemmat toisianne, niin tulee mieleen, että ettekö voisi hakea sitä kipinää ja Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-63757206289873472682019-06-07T18:48:00.001+03:002019-06-07T18:48:30.455+03:00Muusikko
Istuin sängyn vieressä kovalla jakkaralla. Hengityskone päästeli väsyneitä huokauksia ja sängyn vieressä seisovat monitorit piirsivät tasaisesti kohoilevaa käyrää ja piipittivät säännönmukaisesti. Viereisen sängyn potilas valitti unissaan. Katsoin äitini suupieleen teipattua paksua hengitysputkea, kämmenselkään kiinnitettyä tippaletkua ja kuivia huulia. Pään ympärillä oli paksu, valkoinen Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-9111307226950978802019-05-24T18:39:00.001+03:002019-05-24T18:39:14.753+03:00Life coach
- No niin Päivi, kerrotko millaisia muutosaihioita sulla on just tästä sun ainutlaatuisesta elämästä mielessä?
- Haluan vaihtaa elämän suuntaa. Kokonaan.
- Aivan, sitähän varten kaikki tänne tulee. Kuinka kauan susta on tuntunut tältä?
- 15 vuotta.
- Aika pitkään siis. Mitäs silloin 15 vuotta sitten tapahtui?
- Eka lapsi syntyi. Sen jälkeen niitä on tullut kaksi lisää. Valitsin tosin Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-26932945632785926292019-05-17T11:30:00.002+03:002019-05-17T13:47:53.788+03:00Schrödingerin kissa
Salin valot himmenivät ja katonrajasta alkoi tupruta harmaata savua, DJ hiljensi taustamusiikin kuulumattomiin. Yleisö alkoi tömistää jalkojaan lattiaa vasten, taputtaa ja viheltää. Lavan valot syttyivät ja huuto yltyi. Verhojen takaa asteli esiin ensin rumpali, sitten hontelo basisti ja sen jälkeen molemmat kitaristit ja kosketinsoittaja, joka käveli suoraan soittimensa ääreen ja laski Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-21798679773026508042019-05-10T12:54:00.001+03:002019-05-10T15:24:29.445+03:00Vauvapalstalta poimittua: Mitä olette saaneet äitienpäivälahjaksi?
"Kukat riittäisivät"10.5.2019 klo 22:01
Kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa, kun en oikein tiedä mitä tekisin. Minulla on sunnuntaina ensimmäinen äitienpäivä ja löysin äskön vaatekaapin perältä pakkauksessa olevan pastakoneen, kun olin etsimässä kevättakkiani. Ensin tuli tietenkin mieleen, että onko ukolla kaljaa siellä piilossa, mutta kyllä siellä oli ihan upouusi pastakone, kääreissä ja Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-74440937630039427762019-05-03T19:46:00.000+03:002019-05-03T19:46:12.177+03:00Liian komea mies
Hanna hätkähti, kun Skam-sarjan hurmuripoika tuli ruutuun ensimmäisen kerran. Sehän oli ihan kuin Vili. Hän tuijotti ruudun poikaa ja tunsi pienen vihlaisun vatsassaan, kun poika piiritti kaunista blondia.
"Onpa hassua, mun ensimmäinen poikaystävä oli kovasti ton näkönen", hän sanoi tyttärelleen ja tyttö katsoi häntä epäuskoisesti tuhahtaen. "Niin vissiin", esiteiniksi muuttunut tyttö sanoi.Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-83954704185682215992019-04-28T15:34:00.002+03:002019-04-29T11:18:47.473+03:00Kirjailijat avaavat kaapin ovenOlemme vähän vähemmän kertoneet tässä blogissa itsestämme ja muuttaneet elämäämme enempi fiktion muotoon. Kirjan eli Arkisatuja aikuisille -teoksen julkaisu on kuitenkin siitä erikoinen asia, että muuten komerossa piileskelevän ujon kirjailijan on silloin syytä avata kaapin ovet ja kertoa jotain siitä, kuka hän oikein on ja miksi.
Ja mehän kerroimme - jos teitä huvittaa kuulla lisää, Yle Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-60515072726553153832019-04-26T10:35:00.000+03:002019-04-26T11:07:16.575+03:00Tunnetko itsesi? Tutustu satumaisiin arkihoroskooppeihin!
Kaikilla meillä on persoonassamme haasteita, yksillä pieniä ja toisilla sitten vähän suurempia. Nämä arkesi sujuvuuteen vaikuttavat sudenkuopat on tärkeä tiedostaa, ettet vallan romahda ja saa diagnoosia. Lukaise siis korvakynttiläintendentti Taina-Liisa Sopasen laatimat horoskoopit ja ymmärrät itseäsi taas hieman paremmin!
(Huom. Räätälöidyt lukusuositukset löytyvät kirjasta Arkisatuja Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-83448205693095337452019-04-12T19:30:00.000+03:002019-04-12T19:30:45.378+03:00Tuija Pludén käy retriitissä
Pakotettiin retriittiin. Työkaverit olivat saaneet äänestää työhyvinvointi-projektissa, kuka tarvitsee eniten mielenrauhaa ja minä voitin. Tämä olikin eka kerta, kun koskaan olen mitään voittanut, edes Ässä-arvassa en ole saanut vitosta ikinä, mutta kysyin heti saako sen voiton vaihtaa rahaksi. Ei saa, sanoi hr-nainen ilkeä hymy naamallaan. Siinä on kanssa v-mäinen ihminen, varmasti on Inahttp://www.blogger.com/profile/13148055522944637606noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6142063744367710877.post-35852917003170134712019-04-05T20:04:00.000+03:002019-04-05T20:07:56.086+03:00Verenimijä
Näin jo kaukaa, että vaalijulisteeni makasi kumollaan maassa. Kun kävelin lähemmäs oli selvää, että se oli kaadettu tahallaan. Joku oli pomppinut naamani päällä numeron 42 kuraisilla kengillä ja sloganini päälle oli hierottu koiranpaskaa. Mustalla tussilla oli vielä piirretty viikset ja mustattu etuhampaat. Kyllä vitutti. Sekin plakaatti oli maksanut rahaa eikä sitä tuosta putsaisi kuntoon Katjahttp://www.blogger.com/profile/12413157400445433136noreply@blogger.com0