Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Teleskooppikäsi



Siellä hotellin päivällisbuffetissa minä sen ensimmäistä kertaa huomasin. Pitkän italialaismiehen perheineen. Jäntevä ja ketterä kaveri, kantoi kolmea lautasta samalla tavalla ammattimaisesti kuin tarjoilijat, yhtä kullekin lapselleen. Kiiltävä, musta tukka vain heilahteli kun hän haukan katseellaan bongaili, missä saarekkeessa olivat parhaat ruoat kuten spaghetti ja lihapullat. En itse nähnyt ihmisten takaa mitään, seisoin vain hitaasti eteenpäin matelevassa jonossa, jossa britit tönivät ja ruotsalaiset pälpättivät.

En ymmärrä, kuinka hän sen teki. Jotenkin mies tuli lautasineen jonon sivusta ja teleskooppikädellään vei lihapullakauhan nenäni edestä ja lappoi lautasille loput pullat. Minulle jäi vain nahistuneita ranskalaisia ja kuivuneita kyljyksiä sekä jotain paikallista kalamuhennosta, joka haisi naapurimökin ruoppaustyömaalle. Olin ottanut liian vähän lautasia, joten joutuisin jonoon vielä uudestaan.

Lapset nostaisivat pöydässä kamalan metakan. Hiki valui ohimolta poskelle ja läppäsin sen pois, liian kovaa kun luulin kärpäseksi. Ruotsalainen kysyi, olenko kunnossa.

Pistin ärtymykseni väsymyksen piikkiin, olimme lähteneet kotoa aikaisin aamulla ja palanneet kertaalleen hakemaan passejakin. Lomakohde oli hieno saari Välimeren rannikolla. All-inclusive paketti oli ollut hintava, mutta Marika oli sanonut ettei aikonut enää kertaakaan lomalla kinastella siitä, missä syödään, ja tilata lasten mozzarellapizzaa ilman mozzarellaa.

Seuraavana aamuna heräsimmekin oikein hyväntuulisina ja olimme aamiaisbuffetissa ensimmäisiä. Kahden tunnin aikaero oli siitä hyvä, että kerrankin olimme aamuvirkkuja. Allasalue oli upea, siellä oli pikkulapsille oma matala allas ja iso lämmitetty allas, vähän kauempana oli viileämpi quiet pool, jossa saattoi uida matkaa.

Menimme aamiaisen jälkeen huoneeseen hetkeksi lepäämään, rasvaamaan lapset ja vaihtamaan vaatteet, mutta tulimme selkeästi altaalle liian myöhään. Kaikki parhaat paikat ison altaan ympäriltä oli viety. Tarjolla oli vain vauva-altaan paikkoja tai kauempana ravintolan vieressä, jossa ei ollut edes varjoa. Otimme jälkimmäisen, koska vauva-altaalla oli valtavasti ruotsalaisia. Italialaismies tuli perheineen tunnin meidän jälkeemme, ja olin vähän vahingoniloinen, kunnes huomasin, että se saakelin Luigi oli käynyt ilmeisesti jo aamuyöllä laittamassa ison altaan reunalle viiteen tuoliin allaspyyhkeet. Perhe marssi suoraan omille paikoilleen. Alkoi taas ärsyttää.

Ne olivat kuin jostain elokuvasta, kaikki ruskeita ja solakoita, näyttäviä värikkäissä uima-asuissaan. Perheen lapset osasivat sukeltaa tyylikkäästi pää edellä, myös nuorin, joka oli noin viisivuotias. Sitten ne leikkivät altaassa kiltisti keskenään, nauroivat ja vuorottelivat maskin kanssa. Mira ja Petteri sen sijaan olivat valkoisen aurinkovoiteen peitossa ja hyppivät pommilla hiljaiseen altaaseen ennen kuin kävin huutamassa että äkkiä pois sieltä. Niille tuli saman tien riitaa siitä kumpi oli unohtanut pakata uimalasit ja Petteri alkoi itkeä, että Mira kiusaa.

Seurasin italialaisperhettä silmä kovana. Luigi lähti uimaan matkaa ja rouva asettui lukemaan aurinkotuoliin, se ei uinut, sillä oli niin paljon koruja, että se olisi oletettavasti uponnut suoraan pohjaan. Tarjoilija toi hänelle punaisen smoothien, Luigi oli sen hänelle tilannut. Yritin allasbaarista tilata Marikalle samanlaista, mutta Marika sai tuopillisen mansikkamargaritaa ja hermostui, että miten kuvittelin, että hän voisi kymmeneltä aamulla juoda puoli litraa tequilaa. Join sen kiihdyksissäni itse, nukahdin aurinkotuoliin ja poltin selkäni niin pahasti, että saisin loppuloman olla altaalla paita päällä.

Lounaalla oli hirveä krapula. Kaadoin tuoppini lattialle. Petteri tilasi juustohampurilaisen ilman juustoa. Ruotsalainen kysyi, olenko kunnossa.

Pääsimme seuraavana päivänä paremmalla rasvaustaktikoinnilla nopeammin altaalle ja vähän paremmille paikoille, mutta ei auringon puolelle. Ehdotin, että vähentäisimme lasten aurinkovoiteen määrää, mutta vaimo sanoi, ettei ihosyövän kanssa ollut leikkimistä. Niistä ei ruskeita tulisi koskaan, marmatin, mutta Marika ei kunnellut vaan lähetti ostamaan respasta lisää viisikymppistä. Ostin itselleni ruskeaa öljyä, jossa ei ollut suojakertoimia lainkaan, ja samanlaiset valkosankaiset Wayfarerit kuin Luigillakin oli.

Illalla laitoin kellon herättämään viideltä aamuyöllä ja vein pyyhkeet altaalle. Sain vihdoin paikat sieltä, mistä halusin, ja tunsin oloni oikein tyytyväiseksi ensimmäistä kertaa koko lomalla.

Levitin aamupalan jälkeen itseeni kosolti ruskeaa öljyä ja lähdin etukäteen altaalle maireasti hymyillen. Järkytyksekseni huomasin, että italialaisperhe makasi paikoillamme. Tunsin kuinka otsasuoneni alkoi tykyttää ja kävin kysymässä pool boylta, missä hitossa pyyhkeemme olivat. Poika sönkkäsi, että eräs herra oli tuonut ne, ja muistutti, että paikkojen varaaminen oli kuulemma kiellettyä. Jatkoi vielä, että allasalue aukeni vasta yhdeksältä. Huusin pojalle, että onko täällä italialaisille eri säännöt.

Päätin mennä sanomaan Luigille suorat sanat. Harpoin kohti aurinkokaarretta ryhdikkäästi, mutta sitten jalkani lipesi. Kaaduin, löin pääni altaan reunaan ja upposin veteen. Silmissä musteni, viileä vesi solisi korvieni yli ja vedin vettä henkeen. Tunsin ohikiitävän hetken ajan täydellistä rauhaa, kunnes valkoisten kuplien takaa näin jotain pitkää ja karvaista kurottuvan minua kohti. Teleskooppikäsi tarttui simppareihini ja nosti minut altaan pohjalta ylös. Kun avasin silmäni, näin kuinka Luigin kaarevat huulet lähestyivät suutani ja puhalsivat minuun italialaista ilmaa. Yritin huutaa, että älä saatana, mutta suusta tuli pelkkää yskimistä.

Ihmiset hurrasivat, olinhan elossa. Luigi oli sankari. Marika oli ottanut kuvan pelastusoperaatiosta. Se näytti siltä kuin olisi ollut kiihkeällä lemmenlomalla Luigin kanssa. Ruotsalainen tuli kysymään, olinko kunnossa.

Loppuloman luin kirjaa. Päässäni oli kymmenen tikkiä ja nilkkani murtunut. Hotelli oli erittäin pahoillaan kaatumisestani ja järjesti pyörätuolilleni ja perheelleni erikoispaikat allasbaarin viereiseltä nurmikolta. Meille tuotiin koko ajan perunalastuja, smoothieita ja kahvia hotellin piikkiin. Illalla saimme syödä buffetin hinnalla ala cartessa.

Johtaja tuli kertomaan, että allasalueen liukkauden torjuntaan oli panostettu nyt palkkaamalla uusi pool boy. En kertonut heille, että kaatumiseni johtui siitä, että ostamani aurinkoöljy ei ollut imeytynyt nahkaani vaan tihkunut hien kanssa huokosista ulos ja valunut kantapäihin.

Perhe näytti kuitenkin tyytyväiseltä. Lapset olivat hieman ruskettuneet ja Marika innostunut uimisesta. Yritin olla ajattelematta, että tämä johtui vain siitä, että minuun oli elvytyksessä tarttunut italialaisen perheenisän henki.

2 kommenttia:

  1. Kyllä nauratti - KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Ruotsalainen tulee muuten AINA tiedustelemaan, oletko kunnossa. :)

      Poista

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.