Merimetso

Kuva: Ray Hennessy

Menin internetiin. En kovin usein mene, mutta nyt oli tilanne päällä. Kun lähdin aamulla veneellä kaupalle, huomasin, että viereisellä luodolla istui musta merimetso. Iso kuin mikä. Siellä se edelleen tönötti velmun näköisenä, kun tulin takaisin, siivet levällään kuin vastaanottaisi jotain lähetystä toisesta aurinkokunnasta.

Serkku oli kertonut, että merimetsot olivat kuin heinäsirkat. Oli vain ajan kysymys, milloin koko suku tulisi mukana. Sen jälkeen kuulemma asuisin valkoisella kakka-aavikolla ja laiturin nokasta loppuisivat ahvenet. Naapurin biologi oli eri mieltä, se väitti, että niemennokassa asuva merikotka pitäisi huolen mahdollisen yhdyskunnan koosta, mutta pidin serkun varoitusta uskottavampana. Heikki oli vähän sellainen risuparta, jolla oli katolla aurinkopaneelit.

Internetistä löytyy aina kaikki tieto, niin tälläkin kertaa. En halunnut merimetson häätöön mitään kepulikonsteja käyttää, mutta Suomi24-palstalta sain hyvän vinkin. Vähän omituiselta se kuulosti, mutta kyseessä oli kuulemma ihan sallittu menetelmä ja joku tiesi kertoa, että se oli hyvin tehokaskin, jos sen suorittaa oikeaan aikaan. Mutta tämä toimenpide tuottaisi tulosta vasta 3–5 vuoden kuluttua, joten toimeen oli syytä ryhtyä heti.

Oli aika ilkeä koillistuuli, jäät olivat vasta lähteneet ja meri huokui kylmää, mutta ei auttanut viivytellä. Hain kaapista pullon rypsiöljyä, laitoin pilkkihaalarit päälle ja työnsin veneen vesille. Soudin, ettei se olisi säikähtänyt moottorin ääntä.

Siellä se istui edelleen, mustana ja jotenkin passiivisaggressivisena. Se näytti joltain esihistorialliselta pedolta, joka voisi helposti syödä kaikki itseään pienemmät otukset kilometrin säteeltä. Lintu tuijotti minua tiukasti kun soudin lähemmäs. Huikkasin sille, että nyt tulee lähtö, mutta ei se tehnyt elettäkään lähteäkseen. Hetken aikaa arvioin, miltä etäisyydeltä toimenpide vielä vaikuttaisi mutta soudin niin lähelle kuin uskalsin.

Otin öljypullon käteen ja aloin suorittaa tehtävää. Kylmähän siinä tietysti tuli. Enkä ollut ikinä sillä tavalla tehnyt, tietenkään, että vähän sotkuistakin se oli. Mietin, että lähteekö se öljy ikinä pois munista ja haalarista. Parin minuutin päästä tuli mieleen sekin, että kuinka kauan tätä pitää jatkaa ennen kuin meisseli menee siniseksi. Onneksi netissä sanottiin, että kerta riittää.

Biologi oli tietenkin ollut kaislikon reunassa kiikaroimassa jotain perushaikaraa ja huomasi minut. Se ajoi veneellä siihen viereen ja kysyi, että mitä ihmettä puuhaat. Sanoin, että häädän merimetsoa, tietenkin, luulisi biologin ymmärtävän. Heikin naamalle nousi monitulkintainen ilme. Se kysyi, että mistä olen tietoni löytänyt. Sanoin että Googlesta katsoin. Että merimetso lähtee, kun munat öljyää eikä minulla ollut mitään syytä epäillä nimimerkkiä Karde-68. En minä mistään yhdyskunnasta kysynyt vaan yhdestä merimetsosta.

Naapuri sanoi, että tässä on ehkä nyt väärinkäsitys. Se käski lopettaa öljyämisen ja nostaa kalsarit  ylös ennen kuin Terttu näkisi ja lisäsi, että eiköhän mennä kahville.

Siinä kahvin ääressä sitten juteltiin vähän Suomen linnustosta. Heikki kertoi, että häiritsevien yhdyskuntien häätöjä sai tehdä poikkeusluvalla. Ja että siinäkin tapauksessa piti öljytä ne merimetson munat. Vastasin, että eihän niitä nyt tähän aikaan ole. Eikä ainakaan yksinäisellä linnulla. Heikki oli tästä ihan samaa mieltä.

Mutta seuraavana päivänä merimetso oli poissa. Luoto oli tyhjillään. Aallot saivat iskeä rantakiviin ihan vapaasti. Se kierokaulainen mölkerö ei katsonut enää minua kritisoivasti kun ajoin kaupalle. Laitoin naapurille voitonriemuisen viestin.

Kävin myös keskustelupalstalla kiittämässä Karde-68:a erinomaisesta vinkistä. Kerroin, että vaatii kyllä vähän tahtoa tähän aikaan vuodesta öljytä muniaan navakassa koillistuulessa, mutta näyttää tehoavan hyvin. Laitoin tiedoksi, että öljyäminen tehoaa noin kymmenen metrin etäisyydeltä, ei tarvitse pelätä että dinosaurus haukkaa pippelistä. 

Illalla kun istuin saunan jälkeen laiturilla, tuli jopa vähän ikävä merimetsoa. Se oli ollut hieno kohtaaminen luonnon kanssa, kuitenkin. Bonuksena oli koko päivän mukava olo, kun kalsarit eivät hiertäneet enää lainkaan. Munien öljyämistä voi kyllä suositella ihan kaikille.