Tietoa mainostajalle ›

Suihku



Nuorehko kerroslähetti koputti ovelleni ja tuli huoneeseeni kirjepinon kanssa. Hän näytti tyrmistyneeltä ja poistui nopeasti. Kuulin käytävästä puhetta.

Tsiisös, tuol döfää iha himmeelle.

En ollut aivan varma, mitä hän tarkoitti, mutta kehonkielestä päättelin, että putkiremonttini alkoi vaatia veronsa. En ollut käynyt kahteen viikkoon suihkussa. Olin remonttievakossa kesämökilläni, eikä juoksevaa vettä ollut sielläkään. Huhtikuussa jatkuvat yöpakkaset pitivät huolen, että omaa kaivoa ei voinut käyttää vaan käyttövesi oli haettava kaupalta. Siinä ei paljon muuta kuin kainaloita hieman huljuteltu.

Otin ruutuvihkoni esiin ja kirjasin ylös potentiaaliset peseytymisvaihtoehdot.

- Työpaikan naisten wc:n bidee.
- Tytär 458 km.
- Murtautuminen Reinon asuntoon.
- Uimahalli.

Sitten tein riskianalyysin.

Ensimmäisestä saattaisi näin #metoo-aikoina saada potkut ja sitä en näin lähellä eläkeikää halunnut riskeerata.

Toinen tuntui bensakuluineen kolmen ja puolen minuutin takia liioittelulta.

Kolmas tuntui pitkään ystävyyteemme nähden liioittelulta. Reino palaisi Espanjasta vasta toukokuun alussa.

Neljäs tuntui tavattoman vastenmieliseltä. Olin vihannut uimahalleja 14-vuotiaasta lähtien.

Ei tarvinnut olla kemiantehtaan riskipäällikkö, joka olin, ymmärtääkseen, mitä kaikkia ruumiinosia uimahallivedessä uitettiin. Nenäontelot influenssa-aikaan tai jalkasieni eivät olleet pahimmasta päästä. Hiuspohja, ruvet, varpaanvälit, kainalot ja eräätkin ihmisruumiin poistoputket lilluivat siellä myös, siinä samassa vedessä, jota meni silmiin ja suuhun. Mikä ihmisiä vaivasi? Miksi he ehdoin tahdoin menivät kylpemään kylmään veteen satojen muiden ihmisten kanssa? Ruttoepidemia oli hyvin todennäköisesti saanut alkunsa kylpylästä.

Olihan siinä toki sitä henkistäkin kuormaa.

Uimaopettaja rottinkisilmukkansa kanssa. Märkien kankkujen lätsähtely toisiaan vasten pukuhuoneen ruuhkassa. Pyyhe-erehdykset. Löylyä heittävät käppäukot, jotka eivät käyttäneet minkäänlaista istuinsuojaa. Epämääräinen altaassa tapahtunut käpälöiminen.

Ja tietenkin isommat pojat kolttosineen. Kerran ne olivat katkaisseet uimahousuistani kiristysnarun. Kun hyppäsin pää edellä viitosesta tehdäkseni vaikutuksen Markettaan, housut putosivat kesken ilmalennon ja jäivät kolmosen ponnahduslautaan roikkumaan. Marketta nauroi kaksinkerroin kun minä juoksin kannikat vilkkuen suihkuun.

Olihan siitä jo toki aikaa, mutta aika ei paranna kaikkia haavoja.

Ja halli oli kuitenkin tässä tilanteessa ainoa vähänkään järkevä vaihtoehto. Valitettavasti. Päätin käydä kysymässä, saisiko siellä käydä vain suihkussa. Pakkasin suihkusandaalit, pefletin, pyyhkeen ja palasaippuan kassiin ja hurautin aamulla hallille.

- Päivää, mitä maksaisi pelkkä suihkussa käyminen?
- Viisi euroa.
- Mutta sehän on yhden uintikerran hinta!
- Meillä ei oikein ole muita tuotteita kuin uintikertoja. Tämä on uimahalli.

Kai minä nyt sen tiesin. Mutta oli järjetöntä tuhlausta maksaa viittä euroa pelkästä kolmen ja puolen minuutin suihkusta. Ihan yhtä älytöntä oli muuttaa kolmen kuukauden putkiremontin takia vuokra-asuntoon pelkän suihkun takia.

Kassa havaitsi närkästykseni ja kiirehti lisäämään, että kannatti käydä kokeilemassa myös uimista, altaassa oli näin aamuisin hyvin tyhjää ja radalla sai uida aivan omaan tahtiin.

- En omista uimahousuja.
- Meillä on myös laina-asuja.

Vavahdin.

- Siis sellaisia, jotka ovat olleet muiden ihmisten päällä?
- Niin, tietenkin. Mutta katsotaanpa... miesten uima-asuissa on tällä hetkellä vain tämä XXL-koko, joka lienee teille liian iso. Jäljellä on vain naisten uima-asuja. Ja sitten yksi burkini, mutta...
- Mikä?
- Burkini. Mutta se on musliminaisten käyttämä uima-asu. Sellainen peittävämpi.
- Saanko nähdä?
- Toki. Mutta se on siis naisten asu, kassa tarkensi.

Myyjä toi epävarman oloisena näytille pitkän, mustan uimapuvun, joka koostui sekä pitkähihaisesta, hupullisesta paidasta että nilkoista kiristettävistä pirkistä housuista.

Ilahduin suunnattomasti. Burkinihan oli täydellinen uima-asu! Ensimmäinen todellinen uimapuku eikä mikään säälittävä rääsy arkojen paikkojen peittona.

Jos uimassa piti käydä, miksi oli tarpeen häpäistä itsensä riskialttiissa makkarankuoressa, jossa ikävästi näkyi sukukalleuksien asettelu? Ihmisen nahka oli tavattoman ruma, täynnä kaiken maailman näppylöitä, muhkuroita, lerpakkeita, röpelöä ja vesirokon arpia. Mitä vähemmän siitä näkyi, sen parempi. Ymmärtääkseni naisetkin stressasivat ja inhosivat uimapuvussa esiintymistä.

Burkinin kanssa kun käyttäisi vielä uimatossuja, uimalaseja ja nenäsuljinta, voisi uida riittävän rennoissa ja hygieenisissä oloissa ilman turhaa alastomuuden riskiä. Ja käydä suihkussa samaan hintaan.

Hypistelin burkinia voimaantuneena. Kaikki järjestyisi.

Ostin mukisematta viiden euron lipun ja siirryin pesuhuoneen puolelle. Heitin löylyä niin reippaasti, että varmasti kaikki pöpöt kuolivat. Samalla poistuivat myös teini-ikäiset pojat. Nojasin selkäni kuumiin paneeleihin. Kun pääsisin töihin ottaisin  yhteyttä tuttuun suojavaatevalmistajaan ja tilaisin itselleni mittojen mukaan tehdyn burkinin.

Tunsin kevättä rinnassa, pitkästä aikaa. Marketan nauru pääni sisällä vaimeni suihkun kohinaan.


Ei kommentteja

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.