Tietoa mainostajalle ›

Typerä opettaja

Photo by Tadas Mikuckis


- Mua ei huvita käydä pianotunneilla enää, Anni sanoi Maijulle kerran, kun he kävelivät koulusta kotiin.

- Miksei, sähän soitat tosi hyvin? Maiju kysyi.

- Emmä tiedä. Se opettaja on alkanut kommentoida kaikkea tyhmää, että sinullapa on kaunis ehostus tänään ja blaa blaa. Tuijottaa syvälle silmiin, se luulee varmaan olevansa hauska tai kohtelias tai jotain. Ja viimeksi se otti mua reidestä kiinni vähän vaivihkaa.

- Hyi helvetti, Maiju kirkaisi. - Eihän se nyt sillee voi tehdä, sehän on about sata??

Anni oli helpottunut, että Maiju tajusi heti.

Hän oli käynyt samalla soitonopettajalla jo pitkään, ihan pikkutytöstä asti. Opettaja oli ollut aina mukava, mutta ankara, varsinkin jos läksyt olivat jääneet tekemättä. Hänellä oli ihan harmaa tukka ja iso vatsa ja hän hymyili maireasti äidille. Vähitellen Annista tuli opettajan lempioppilas, ei lahjakkuutensa, vaan tunnollisuutensa takia. Pianonsoitto oli ihan hauskaa vaihtelua koulunkäynnille ja äiti kuunteli hänen soittoaan mielellään.

Mutta jotenkin tunnelma muuttui tunneilla, kun Anni meni yläasteelle ja alkoi meikata. Opettajan mielestä se oli hupaisaa. Annin mielestä se ei kuulunut opettajalle ollenkaan, eikä siitä olisi tarvinnut sanoa mitään. Hän ei vastannut, vaan kuittasi vaatteisiin tai kauniisiin silmiin liittyvät kommentit viileällä hymyllä ja jatkoi soittamista. Opettaja oli typerä. Onneksi Maiju ymmärsi.

- Hyi helvetti, Maiju sanoi uudestaan. - Ootko kertonut sun äidille?

- No en. Äidin mielestä se on hyvä opettaja ja olen edistynyt tosi paljon. Mitä jos se sanoo opettajalle jotain? Mä kuolisin häpeästä!

- Se on totta, vanhemmat ei tajua ikinä mitään, Maiju myönsi. - Mutta älä välitä, mä tuun sun mukaan ens kerralla.

- Mitä jos se suuttuu?

- No mitä väliä? Sanot sille, että me ollaan bestiksiä ja käydään kaikkialla yhdessä. Mä hoidan tän homman, trust me.

Anni tiesi, että Maijuun pystyi luottamaan. Hän uskalsi mitä tahansa, Maiju ei ollut ujo, kuten hän.

Seuraavalla viikolla he tapasivat Annin kotioven edessä. Anni yritti kysellä, mitä Maijulla oli mielessä, mutta Maiju vain hymyili arvoituksellisesti.

Opettaja oli vähän hämmästynyt Maijun nähdessään, mutta osoitti hänelle tuolin huoneen nurkasta. Maiju ei mennyt sinne.

- Mä tulin itse asiassa Annin äidin pyynnöstä vähän kuvaamaan, miten Anni edistyy ja millanen tämä tunti on, Maiju sanoi asettuen pianon sivuun seisomaan. - Että jos sulle sopii, niin seison ihan hiljaa tässä pianon takana vaan ja kuvaan vähän, me tehdään tästä ehkä joku tubetus myös, Anni on niin superlahjakas.

Opettaja sanoi vähän epävarmasti, ettei sellainen ollut tapana eikä hän haluaisi olla videolla mukana, mutta jos Annin äiti oli pyytänyt niin kai Annia sitten voisi kuvata. Ellei se häirinnyt Annia.

- Ei ollenkaan, Anni sanoi ja keskittyi tuijottamaan koskettimia.

Opettaja pysyi koko soittotunnin ajan hyvin etäällä Annista. Maiju liikkui pianon ja Annin ympärillä hiljaa ja kerran hän pysähtyi kuvaamaan opettajaa huomattavan läheltä. Opettaja näytti selvästi vaivaantuneelta, mutta ei sanonut mitään.

- Joo kiitti tosi paljon, Maiju sanoi tunnin päättyessä. - Tästä tuli tosi hyvää matskua, tägätään sut kuitenkin näihin mukaan niin saatte opistolle hyvää mainosta tuolla somessa.

Opettaja nyökkäsi ja arveli, että ehkä ensi kerralla voisi kuitenkin keskittyä vain soittamiseen.

Myöhemmin Maiju kysyi Annilta, oliko opettajan kanssa ollut vielä ongelmia vai oliko hän silmiin tuijottelun sijaan keskittynyt vain soittamiseen, kuten oli luvannut.

- Ei se ole sanonut enää kertaakaan mun ulkonäöstä mitään, Anni sanoi. - Se varmaan säikähti, kun kuuli, että äiti haluaa tietää mitä tunneilla tapahtuu.

- Miehet on urpoja, Maiju sanoi. - Kerrot vaan, jos se tekee vielä jotain tyhmää, niin tuun uudestaan mukaan ja kuvaan sitä lähikuvassa koko tunnin.

Se tuntui Annista hyvältä.



Ei kommentteja

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.