Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tuija Pludénin juoksukoulu

16.2.18


Työporukalla keksittiin, että Naisten kymppiin. Kehaisin siinä, että vaikka taukoa on, niin lukiossa voitin kerran juoksukisat ja voimistelun opettaja oli sitä mieltä, että talenttia on ja nopeudessa löytyy.

Kotona tuli vähän painetta, onhan siitä kuitenkin parikymmentä vuotta kun viimeksi lenkkeilin. Mutta internetissähän on vastaus kaikkeen ja löytyipä sieltä ratkaisu tähänkin pulmaan: juoksukoulu rapakuntoisille. Rapakuntoinen en ole, mutta rehevä kylläkin. Hyvä pitää rima matalalla siinä mielessä ja aloittaa hissukseen.

Haluan nyt jakaa teille kokemukseni juoksukoulusta vastaisen varalle:

Päivä 1:
Hyvin meni. Alku oli helppo: minuutti kevyttä juoksuaskelta (tai ripeää kävelyaskelta, jonka vaihtoehdon valitsin) ja kaksi minuuttia kävelyä vuorotellen. Ihanasti adrenaliini kiersi veressä, posket punoittivat ja illalla uni maistui! Kyllä liikunta tekee hyvää, eikä se taukokaan tuntunut tässä niin haittaavan. Ihan koko 20 minuuttia en juossut, koska Irmeli soitti ja kysyi joko olen lenkillä ja kävelin sitten ripeällä askeleella kotiin puhelimessa puhuen, mikä olikin ohjeen mukaista, koska ideana on pitää syke niin matalana, että pystyy koko ajan puhumaan, muistutti Irmeli. Vertaistuki auttaa aina.

Päivä 2:
Hankalasti oli pohje kipeytynyt ja päätin pitää taukopäivän, joita saa ohjelman mukaan olla viikossa kaksi. Palautuminen ja lepo on tärkeää. 

Päivä 3:
Selvästi vaikeamman lenkin vuoro jo: nyt oli minuutti kävelyä ja minuutti kevyttä hölkkää vuorotellen. En ihan pystynyt tähän vuorotteluun, joten päätin ottaa edelleen kaksi minuuttia kävelyä ja minuutin juoksua. Pahasti tuli veren maku suuhun ja keuhkoihin pisti, vaikka tarkoitus oli pitää koko ajan puhekyky tallella. Puuskutin heipat ohitseni juoksevalle naapurin nuorelle rouvalle, joka viiletti menemään juoksukärryjen kanssa, jossa oli kyydissä kaksoset. Tämä harmitti. Kävelin kotiin. 

Päivä 4:
Lepopäivä. 

Päivä 5:
Nyt sitten minuutti kävelyä ja minuutti kevyttä hölkkää. Sujuihan se jotenkin, jos unohtaa puhekyvyn. Viidessä päivässä luvattua edistystä en huomannut, paitsi että olisiko juoksuhousujen kuminauha aavistuksen löysempi jo. 

Päivä 6:
Töissä ehdotettiin yhteistä juoksurinkiä treeniä varten, on kuulemma hauskempaa juosta yhdessä. Vetosin siihen, että juoksen aina yömyöhällä. Tässä nyt vielä muiden kanssa kilpailemaan, tämä on yksilölaji omaa hyvinvointia ja terveyttä varten. 

Päivä 7:
Naapurin rouvan kaksoset olivat enterorokossa ja rouva itsekin näppylöillä. Siitä syystä hän ei uskaltanut juosta, vaan teki ainoastaan pitkän kävelylenkin kaksosten nukkuessa vaunuissa. Kävelimme yhdessä pitkän tovin ja kyllä oli mukavaa urheilla puhekyky tallella! Rouva oli sitä mieltä, että on tärkeää kuunnella kehoaan ja muistaa levätä eikä suorittaa elämässä mitään, urheiluakaan: hänkin oli lopettanut triathloniin treenaamisen viikoksi kaksosten synnyttyä. Tavattoman mukava nainen. 

Päivä 8-25:
Oloni oli omituinen ja jätin juoksut väliin. Työpaikkalääkärissä syyksi paljastui enterorokko. Aikuisilla ehdottoman harmillinen vaiva, sanoi lääkäri ja kieltämättä olin samaa mieltä, kun varpaista irtosivat kynnet ja oli aivan mahdoton ajatuskin laittaa lenkkareita jalkaan. 

Naisten kymppi 3 kuukauden kuluttua:
Kannustin työkavereita firman logolla varustetussa t-paidassa reitin varrella yhdessä Irmelin kanssa. Myös kannustusjoukot ovat tavattoman tärkeitä ja vahvistavat yhteishenkeä. Naapurin rouva vilkutti iloisesti mennessään, kun ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Se on varmasti hänellä geeneissä, tämä juoksemisen jalo taito.

Energiahoitaja

9.2.18


Puhelin piippasi kuudelta aamulla.

"Parin tunnin keikka Kalevankadulla klo 9:00, ei tietoa mitä. Kuittaa jos otat."

Kuittasin, tietenkin. Vuokra oli maksettava.

Olin jäänyt työttömäksi puhelinmyyntihommista pari kuukautta sitten ja ilmoittautunut työvoimaksi siivouskeikkoja välittävään firmaan. Siivoojana ei kannattanut kauheasti kysellä, millainen keikka oli kyseessä, vaan mennä paikalle kun käskettiin. Pomo oli korostanut, että asiakas kyllä tietää tarpeensa ja ammattilainen osaa kyllä siivota minkä tilan tahansa, kunhan nyt ei murhapaikka ole.

Meninkin täsmällisesti paikalle. Osoitteesta löytyi pieni kivijalkaliike, jonka ovessa luki Energiapuhdistus Palm Power. En sen kummemmin jäänyt pohtimaan, että mitä tavan liiketoimintaa täällä harjoitettiin. Ei se minulle kuulunut, jokainen tyylillään.

Ovikello kilahti kun astuin sisään. Suitsukkeen tuoksu iski sieraimiini.

Hoitolan respassa hääri hätääntyneen oloinen mimmi, nimilapun perusteella Nanna. Nannalla oli tekotukka, tekohuulet, tekokynnet ja tekoripset ja mietin, että oliko siinä enää jäljellä tavallista ihmistä ollenkaan. Se kuitenkin toivotti nuivasti tervetulleeksi ja käski äkkiä vaihtaa vaatteet, asiakas kuulemma odotti jo.

Tuijotin Nannaa intensiivisesti ja yritin ymmärtää, että mikä helvetin asiakas. En siivonnut ihmisiä.

- Olen siivooja. Täällä piti olla joku siivoustehtävä.

Nanna näytti hämmentyneeltä.

- Etkö olekaan puhdistushoitaja? Rita on sairastunut ja tilasin hänelle tuuraajan.
- Mitä juuttaan hoitajaa? Olen siivooja.

Nannan leuka loksahti auki. Hän plarasi varauskirjaa ja sanoi, että asiakas nimeltä Gutta Justafsberg odotti jo hoitohuoneessa 2 energiahoitoa, jonka pitäisi avata energialinjoja, puhdistaa chakroja ja huuhdella soluja. Että voisinko hoitaa sen vai en.

Totesin, että nyt on jossain kohtaa valtava väärinkäsitys.

- Olen siivooja Energiaputsaus Oy:stä enkä mikään chakra-asiantuntija. Huuhtelen vain pesurättiä, en soluja.

Käännyin lähteäkseni, mutta Nanna päästi älähdyksen. Siltä ponnahti yksi muovinen kynsi tiskille kun se puristi kädet äkisti nyrkkiin.

- Odota! Kyseessä on VIP-asiakas. Maineemme menee, jos emme tee hänelle hoitoa!

Nanna puri huultaan hetken ja ehdotti, että jos menisin edes aloittamaan hoidon niin hän yrittäisi saada paikalle jonkun ammattilaisen.

- Ei tarvitse kuin laittaa kaurapussi mikroon ja pitää huolta siitä, että asiakkaalla olisi lämmin. Ei siinä mene kuin vartti!

Se vuokra. Energiahoito vaikutti suhteellisen helpolta nakilta verrattuna vaikka synnytyssaliin ja minulla oli kesäteatteritaustaa, joten päätin suostua. Sanoin, että tästä tulisi tuplalasku. Nanna henkäisi syvään ja halasi minua niin tiukasti, että pelkäsin hänen silikonisen rintamuksensa räjähtävän. Olisi pitänyt sanoa triplahinta.

Vaihdoin pukuhuoneessa valkoisen housuasun päälle ja nappasin kaulaani roikkumaan nimikyltin, jossa luki Ariane.

Astuin varovaisesti sisään niukasti kalustettuun hoitohuoneeseen. Violeteilla orkideoilla ja isolla palmulla sisustetussa hoitohuoneessa soi ryhävalaan laulu. Takaseinällä oli hyllyjä, jossa oli jos jonkinlaista purkkia, sekä mikro. Keskellä kapeaa huonetta oli hoitopöytä. Siinä makasi keski-ikäinen nainen kasvot alaspäin pyyhe lantion päällä.

Yritin eläytyä rooliini. Ariane tuskin pahastuisi. Päätin käyttää hienostunutta ranskalaista korostusta, se vaikuttaisi ammattimaiselta.

- Hyömentä. Pähöittelyt että kesti.
- Ei se mitään, mutta ryhtykää toki töihin. Minun täytyy olla seuraavassa tapaamisessa tunnin kuluttua.
- Hyvin tehökäs energiähöitö siis, mädäm?
- Kyllä, chakrat ovat jumissa ja energialinjat epäkunnossa. En saa nukuttua.

En ymmärtänyt mitään, mutta muistelin Nannan ohjetta. Elikä lämpöä, avausta ja huuhtelua siis.

Löysin kaurapussin kaapista ja pistin sen mikroon täydelle teholle. Jäin siinä mikron hurinassa miettimään askelmerkkejäni. Asiakas näytti hieman palelevan, joten lastasin yläkropan päälle koko oven suussa odottavan pyyhepinon. Lämpöhän kiihdyttää aineenvaihduntaa, joten säädin myös ilmastoinnin kolmeenkymmeneen asteeseen.

Päätin pelata aikaa ja kolistella hieman kaapilla. Hyllyllä oli valtava määrä voidepurkkeja, eteerisiä öljyjä, yrttinyyttejä ja mustia kiviä. Valitsin sieltä eukalyptustippoja, sillä aukeaa ainakin nenä, ehkä myös chakrat. Sekoitin sitä veden kanssa suihkepulloon ja suihkin huoneeseen turkkilaisen kylpylän tunnelmaa.

Havahduin suihkiessani siihen, että huoneeseen alkoi tulla kummallista käryä. Saatanan kaurapussi oli vielä mikrossa! Ryntäsin mikrolle ja otin savuavan pussin pois. Pussi oli tietenkin aivan jumalattoman kuuma, joten pudotin sen näpeistäni pöydälle. Pussi halkesi. Mustuneita kauranjyviä levisi lattialle asti. Asiakas aivasti pari kertaa, ehkä linjat olivat aukeamassa. Onneksi Justafsbergin päällä oleva pyyhevuori esti häntä vilkaisemasta, mitä puuhasin.

Olen aina ollut toiminnan nainen enkä jäänyt nytkään tilannetta päivittelemään. Yritin peittää savun hajua suihkimalla huoneeseen lisää eukalyptustippoja.

Otin pyyhkeet pois ja aloin ripotella asiakkaan päälle kuumia kauranjyviä. Hän ynisi ja nytkähteli hieman kun tulikuumat jyvät putosivat selälle, mutta vaikutti muuten tyytyväiseltä.

Kun käännyin napatakseni pyyhkeet takaisin asiakkaan päälle, potkaisin vahingossa viuhkapalmun kumoon. Pahaksi onneksi palmu kaatui Justafsbergin persuksen päälle ja hän kiljahti säikähdyksestä.

- Mitä täällä oikein tapahtuu?!
- Räyhöittykää, mädäm! Se öli tärköitys! Tämä läittää energiän kiertämään!

Oli toimittava heti. Kun en muutakaan keksinyt, katkaisin palmusta yhden oksan ja aloin hutkia sillä Justafsbergiä kuin paremmissakin löylyissä. Aluksi rauhallisemmin ja sitten vähän napakammin. Hänen selkänahkansa ja pakaransa muuttuivat aivan punaisiksi, mutta hän ei missään vaiheessa pyytänyt lopettamaan. Pidin tätä tyytyväisyyden merkkinä ja yritin epätoivoisesti miettiä seuraavaa siirtoa.

Samalla hetkellä sisään astui Nanna, joka ohjasi huoneeseen tumman nuoren naishenkilön. Luin heidän kasvoiltaan jonkinasteista kollektiivista hämmennystä. Ja olihan siihen tavallaan hyvä syy. Seisoin siinä palmunoksa kädessäni kuin jossain kahden pennin pääsiäiskuvaelmassa ja olin piessyt VIP-asiakkaan ravunpunaiseksi. Mustia jyviä oli joka puolella lattiaa. Huoneessa kärysi pohjaanpalanut kaura, eukalyptus ja hiki.

- Kiitos... Ariane. Sinikka jatkaakin tästä hieronnalla, Nanna sanoi ääni hieman särkyen ja kiirehti säätämään ilmastoinnin takaisin 21 asteeseen.
- Energiää päiväänne, mädäm, toivotin ja liukenin paikalta.

Toivoin, että he saisivat siivottua huoneen itse, eivätkä vahingonkorvausvaateet ylittäisi vastuuvakuutustani.

Seuraavana aamuna puhelin piippasi taas. Kutsu kävi suureksi yllätyksekseni samaan osoitteeseen Kalevankadulle. Kuittasin hämmentyneenä.

Tällä kertaa Nanna oli ovella vastassa, maireasti hymyillen. Kuulemma hoitoni oli ollut asiakkaan mielestä niin käänteentekevä, että hän buukkasi saman uudestaan. Ja itse asiassa koko Justafsbergin tuttavapiiri oli tehnyt varauksen energiahoitooni. Nanna sirkutti, että koko Palm Powerin henkilökunta halusi kuulla erikoisesta metodistani ja, jos vain haluaisin, olisin erittäin tervetullut vetämään uutta palm spanking -tiimiä.

Mikäs siinä, mietin. Laitoin pomolle viestin, että se oli ollut oikeassa. Ammattilainen todellakin osaa putsata minkä tahansa kohteen.


Terapiassa

2.2.18



Terapeutti: - No niin Anneli ja Otto. Minkälaisella asialla olette nyt tulleet tänne keskustelemaan?
Otto: - Ei mulla oo mitään puhuttavaa. Annelilla on.
Anneli: - Tää on just tätä.
T: - Haluatko Anneli avata lisää sitä, että mikä on tätä?
A: - Kun ei ole mitään puhuttavaa.
O: - Koko ajanhan me puhutaan. Lapsista ja töistä ja tv-ohjelmista, ja riidellään siivoamisesta ja siitä, milloin pääset jumppaan. Mitä muuta pitäis puhua vielä?
A: ----
T: - Haluatko Anneli vähän avata sitä, että mistä haluaisit puhua?
A: - En tiedä, kun ei ton kanssa voi puhua. Ei ole koskaan voinut.
O: - Puhuisin lätkästä mutta et halua.
A: ----
O: - No sano nyt jotain, kun kerran piti tänne väkisin tulla. Kai sulla on jotain puhuttavaa, tämä on aika kallis juttutuokio hiljaa istuttavaksi nimittäin.
T: - Jospa antaisimme Annelin puhua nyt.
A : ---
T: - Koetko Anneli, että sinun on vaikea saada Otolta kotona puheenvuoroa?
A: (Nyökkää.)
O: - Ei pidä paikkansa! Haluan huomauttaa, että nyt valehdellaan niin että korvat heiluu. Sehän jäkättää kotona koko ajan. Siksi tässä olen ihmetellyt, että mikä asia on nyt voinut jäädä sanomatta kun suu käy niin ettei Sohviksiakaan saa ikinä katsoa rauhassa.
T: - Niin. Kuunteleminen on parisuhteessa tietenkin tärkeämpää kuin puhuminen. Helposti käy vuosien varrella pitkässä suhteessa niin, että puhutaan toisen ohi eikä kumpikaan pysähdy kuuntelemaan, mitä toisella on aidosti sanottavaa. Herättääkö tämä ajatus teissä jotain tunteita?
O: - Ei herätä.
A: ----


T: - Entä onko Anneli jokin erityinen asia, joka on sattunut viime aikoina tai josta haluaisit Oton kanssa puhua? Muukin kuin se, että ette puhu mistään.
A: - Mulla on suhde.
T: ----
O: ----
T: - Haluaisitko avata vähän, että millaisesta suhteesta on kyse?
A: - Työpaikkaromanssista.
O: - Mitä helvettiä??!! Kenen kanssa??
A: - Taloushallinnon Janin.
O: - Mitä helvetin helvettiä??!! Kauanko tätä on jatkunut? Mä tapan sen!! Panetteko te??
A: - Ei panna. Se on puhesuhde. Me puhutaan kaikesta.
O: - Mistä kaikesta??!!
A: - No kaikesta, unelmista ja ihmissuhteista ja elämän tarkoituksesta. Kaikesta sellasesta syvällisestä.
O: - Mitä paskaa tää nyt on??!
T: - Koetko Anneli, että pelkäät tämän puhesuhteen syvenevän myös fyysiseksi tai uhkaavan liittoanne?
A:- En. Jani on tosi ruma.
O: - Arvasin.
T: - Ehkä tässä on siis nyt kyse enemmän ystävyydestä tämän Janin kanssa?
A: - Niin on. Mutta mä haluaisin puhua myös mun aviomiehen kanssa mun ajatuksista ja tunteista ja tavoitteista elämässä.
O: - Nyt irtisanoudut heti huomenna ja lopetat sen puhumisen siellä!
A: - Haittaako tää sua jotenkin?
O: - No totta helvetissä haittaa, sä oot mun vaimo!
A: - Aijaa. Mä ajattelin, että sä et välitä.
O: - Mitä sä nyt horiset, totta helvetissä välitän! Sä oot mun vaimo! Nyt loppuu se vieraissa puhuminen!
A: - No jos irtisanoudun niin lupaatko puhua sitten mun ajatuksista?
O: - Lupaan lupaan. Janin kanssa et puhu enää mitään. Se on loppu nyt. Mutta on tässä mullakin toiveita esitettävänä suhteen kehittämiseksi, kun tänne asti tultiin.
T: - Sepä hienoa. Millaisia toiveita sinulla on tässä prosessissa nyt herännyt?
O: - Vaimon pitää luvata tulla mun kanssa ainakin yhteen lätkämatsiin tänä keväänä. Se on se, mistä minä haluan puhua edes sen verran, että se tietää ketkä on MM-kisojen finaalissa.
T: - Miltä tämä toive sinusta Anneli kuulostaa?
A: - Joo, sopii.
T: - Hienoa. Ja nyt näyttääkin myös aikamme olevan loppumaisillaan, mutta vaikuttaa siltä, että saitte avattua oikein hyvän puheyhteyden. Miltä nyt tuntuu?
A: - Hyvältä tuntuu. Kyllä puhuminen auttaa aina.
O: - Vaimo on oikeassa. Hyvä, että saatiin nyt asiat puhuttua halki.



Sisällön tarjoaa Blogger.