Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pano

Grande finale: Tellun talvihäistä alkanut, kirkkoepisodiin johtanut ja munkkikahveille jatkunut tapahtumasarja päättyy, kun Markku tulee epäluuloiseksi. Ja hyvästä syystä.



Soitan hätänumeroon. Se tuli ensimmäiseksi mieleen.

Olen kerran aikaisemminkin meinannut soittaa. Silloin, kun vaimo oli kirjastopäivillä, enkä löytänyt pakastimesta lihapullia. Muistan tämän hyvin. Jouduin menemään grillille, mikä oli nöyryyttävä kokemus kaikinpuolin, siellä oli hyvin juovuksissa olevaa sakkia enkä kuulunut siihen jonoon ollenkaan. Tilasin vahingossa jonkun nyhtökauraburgerin, joka pieretti viikon.

Ei ole mitään tahoa, johon ihminen voisi ottaa yhteyttä kun on hätä. On muitakin hätiä kuin henkeä uhkaavia. Kyllä ei maailma ole vielä valmis, vaikka jotkut niin väittivät.

Olisin tietysti voinut soittaa Tapanille, mutta asia oli äärimmäisen arkaluontoinen. Olen moderni mies, mutta johonkin vedän rajan. Ei ystävälle pidä kaikkea vuodattaa, esimerkiksi sitä, että vaimo pettää.

Ja siltä se nyt ikävä kyllä näytti.

Vaihtoehtoni kutistuivat konjakkiin, maltillinen naukku oli turvallinen valinta hämmentävässä tilanteessa. Siinä lasillisen ääressä mietin, että mitä selityksiä vaimon käsilaukusta löytyneeseen raskaustestikätköön olisi ollut. Siis muita kuin se todennäköisin. Olin epähuomiossa luullut laukusta pilkistänyttä pakettia Bepantheniksi, jota käytin taiveihottumaani, mutta järkytyksekseni paketissa ei ollut voidetta vaan raskaustesti. Kyllä sitä hetken aikaa tavasin.

Olin hieman shokissa, tietenkin, ehkä se sumensi ajatteluani. En voinut käsittää, mitä ihmettä viisikymppinen nainen teki sellaisella määrällä raskaustestejä. Ainoa looginen selitys oli, että hän pelkäsi olevansa raskaana. Oliko vaimo löytänyt itselleen jonkun nuoren juipin sieltä Tellun häistä ja hakeutunut seksisuhteeseen? Epätodennäköisin seurauksin. Muuta selitystä ei ollut.

Tätä se kaikki oli tiennyt. Olin aina sanonut, että Tellu oli vaimolle huonoa seuraa, mutta että näin huonoa. Sen sijaan, että vaimo olisi ollut mökillä lukemassa kirjallisuutta, hän olikin ehkä ollut jonkun Jonnen kanssa Mallorcalla! Juonut sinipunaisia drinkkejä ja vapautunut etelän auringon alla... Järkyttävää, kertakaikkiaan.

En tiennyt, että naiset edes voivat tässä iässä tulla raskaaksi. Saati, että halusivat. Olisi luullut, että vauva olisi viimeisenä ollut mielessä nyt kun oli vihdoin omaa aikaa, jota lehtien mukaan naiset koko hedelmällisen ikänsä kaipasivat.

Tilanne vaati toisen konjakin lisäksi pikaista selvitystä. Kuten naapurin aitahanke, mutta pikaisempaa.

Naisten käsilaukut ovat erikoisia kapistuksia, joihin ei miehen tulisi kajota, enkä olisi normaalioloissa missään tapauksessa niin tehnytkään. Mutta päätin käydä vilkaisemassa käsilaukkua vielä kerran, jos sieltä löytyisi jonkinlaisia lisäinformaatiota tai todisteita salasuhteesta.

Kävin varmuuden vuoksi laittamassa mustat nahkahansikkaat käteen, jotta laukkuun ei jäisi sormenjälkiä. Näin teki myös Matlock.

Laukku oli edelleen eteisen pöydällä ja kurkistin sinne varovasti. Selasin sisältöä, mutta löysin vain nipun lounasseteleitä, kahvilakuitteja ja muutaman laskun, siinä oli Eevan lehtitilaus ja irtaimiston vakutuusmaksu. Ei Mallorcan matkaa. Toisaalta kahvilassa oli syöty useampi munkki, varmasti raskausajan mielitekoja! Eropaperit olivat vain ajan kysymys.

Lompakon lisäksi laukun pohjalla oli mustassa hylsyssä huulipuna, mikä oli outoa, sillä vaimo ei paljon meikannut. Yritin olla ajattelematta kiihkeää suutelointia Jonnen kanssa. Laukun sivutaskusta löysin huolellisesti taitellun lehtileikkeen, jossa oli mainos Tellun luennosta "Näin ylläpidät vaginaalista kuntoasi".

Jestas! Tällaisissa oman seksuaalisuutensa löytämiseen tarkoitetuilla kursseilla löydettiin seksuaalisuutta jostain aivan muualta kuin aviovuoteesta. Minua tämä tieto sieppasi niin, että päätin hieman vilkaista vaimon puhelinta. Minun piti riisua toinen nahkahanska, koska älypuhelimen kosketusnäyttö ei muuten toiminut. Miten Matlock nämä asiat selvitti, en tiennyt.

Avasin puhelimesta yhteystiedot. Siellä ei montaa nimeä ollut, ehkä viitisenkymmentä, ajattelin nopeasti selata ne läpi. Siellä oli Aune, vaimon serkku, Edit naapurista sekä Eila ja Hanna kirjastolta. Ensimmäinen mieshenkilö oli Kari, Kouvolan kirjastonjohtaja mutta hän oli kuvan mukaan kalju ja vanha eikä mikään viriili ori, joka viettelisi naisia sivutyönään.

Mutta sitten listassa oli outo nimi. "Pano". Pano?

Hyvänen aika! Tässähän se nyt oli!

Tunsin kuinka poskeni punehtuivat. Vai että oikein Pano! Olin sairaalasarjoista nähnyt, että juuri tällä tavalla naiset antoivat salanimiä ihmisille, joita ei voinut muille paljastaa, mutta että näin tökeröä en odottanut. Yritin katsoa tämän Panon kuvaa tarkemmin ja painoin näytä lisää -painiketta, mutta sitten osuin erheessä vihreään luuriin. Nämä nykylaitteet ovat siitä vihonviimeisiä, että niistä puuttuu kaikki olennaiset toiminnot, kuten esimerkiksi, että saisi lyötyä luurin korvaan, jos soitti väärään numeroon.

Yritin hätäpäissäni katkaista puhelun kaikkia nappuloita painelemalla. Puristelin puhelinta voimallisesti joka puolelta, mutta yrityksistäni huolimatta puhelu yhdistyi ja hälyytti. Kuulin kauhukseni jonkun vastaavan ja jouduin hieman paniikkiin siinä. Aloin hakata laitetta eteisen lattiaan, jotta se mykistyisi.

En siinä tuohduksissani kuullut kuinka ulko-ovi kävi ja vaimo tuli jumpasta kotiin.

Siinä saattoi hyvinkin olla 30 vuotisen avioliittomme sekavin tilanne.

Vaimo halusi ihan ymmärrettävästi tietää, miksi hakkasin konjakkipäissäni ja musta hanska toisessa kädessä hänen puhelintaan lattiaan.

En välittömästi keksinyt mitään tyydyttävää selitystä, joten katsoin parhaaksi puhua suoraan. Yritin pitää ääneni vakaana ja ilmoitin, että suostun eroon, mutta haluan dna-testin. Lapsihan saattaisi olla myös minun. Halusin myös tietää, missä tämä Pano oikein asui, jotta voisin käydä löylyttämässä hänet kunnolla.

Vaimo näytti huolestuneelta, hän ei ymmärtänyt puheestani sanaakaan. Hän tiedusteli oliko minulla aivoverenvuoto ja halusi soittaa ambulanssin.

Se oli jo toinen kerta samana päivänä kun tästä osoitteesta oli tarve soittaa hätänumeroon.

Löin raskaustestit pöytään sanaakaan sanomatta. Tässä kohtaa vaimo närkästyi hieman, että olin penkonut laukkua. Kävi ilmi, että raskaustestit olivat Tellun, joka oli Jorin kanssa päättänyt hankkia lapsen. Tätä oli hyvin vaikea uskoa.

- Mutta entä Pano?!

Pano oli kirjaston harjoittelija, maahanmuuttaja, jolla oli niin vaikea arabiankielinen nimi, että kaikki kutsuivat häntä vain Panoksi. Ja Tellu oli kuulemma antanut kahvilassa vaimolle vaginaalikurssinsa mainoksen, mutta hän oli jättänyt menemättä, kun ei ollut kuulemma sellaisesta kiinnostunut. Huulipunan hän oli ostanut syntymäpäivälahjaksi itselleen Tellun häiden jälkeen, koska halusi hieman hullutella.

Tämän jupakan jälkeen vaimo vetäytyi sekavassa mielentilassa makuuhuoneeseen ja sanoi haluavansa ajatella asioita.

Kaadoin itselleni uuden konjakin. Rikkoutuneen näytön läpi näin, että Pano yritti soittaa takaisin.

Nyt oli uuden tilanneanalyysin paikka. Kuulostelin tuntemuksiani ja päädyin siihen, että seuraava siirto olisi avioliittomme kannalta tärkeä. Kaadoin vaimollekin konjakin ja koputin varovasti makuuhuoneen oveen. Vaimo hieman punasilmäisenä tiedusteli, halusinko kenties tulla tarkistamaan vaatekaapin vieraiden miesten varalta, mutta otti konjakin vastaan.

Ehdotin, että lähtisimme käymään kylillä. Menisimme Mestarin krouviin syömään hienosti ja juttelisimme hieman. Minä maksaisin. Tarjouduin myös vaihtamaan puhelimen rikkoutuneen näytön.

Vaimo joi konjakin ja nyökkäsi vaiteliaana. Hän heitti raskaustestit roskiin ja laittoi huulipunaa. Päätin, että nostaisin säästötililtäni pari tuhatta euroa ja ostaisin myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi Matka-Pekasta reissun Mallorcalle. Vaimo oli sinne aina halunnut.

Ehkä väri tekisi hyvää minullekin.


Ei kommentteja

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.