Tietoa mainostajalle ›

Teistä ei välitä kukaan


- Anni-kiltti, laita nyt ne kurahaalarit päälle, siellä tulee räntää.

- En laita! EN LAITA, EN! EI EI EI!
- Ole kiltti, laita nyt, kato kivat kurahaalarit, nämä uudet punaset, ostettiin just sellaset kuin halusit.
- EN LAITA, ruma haalari, en halua!!

- Mä en halua lähteä päiväkotiin. Siellä on taas jotain pahaa ruokaa eikä kukaan leiki mun kanssa.

- Otto-kiltti, älä säkin nyt aloita. Sulla on kiva päivä siellä kuitenkin, me ollaan kohta jo myöhässä, nyt pitää pukea nätisti ja lähteä, ettei äiti myöhästy töistä. 

Hän alkaa vetää kurahaalareita vastaan tappelevan Annin päälle väkisin.

- EI EI EI, tyttö karjuu ja potkii vastaan, hän kiskoo haalareita lahje kerrallaan ja saa potkuja joka paikkaan, Otto tukistaa Annia hiuksista ja tytön ulvominen yltyy.

- Miksi sä noin teit, nyt se huutaa entistä enemmän?!

- Mä en kestä kuunnella tota sen huutoa!! Ja miksi se saa aina mansikkahilloa jugurttiin ja mä en saa koskaan?!

- Otto-kiltti, auta nyt äitiä, sä olet isompi ja fiksumpi. Meillä on jo vähän kiire.

Anni repii kurahaalaria pois. Hiki valuu niskassa. Raivo alkaa nousta hikipisaroiden mukana pintaan.

Ei saa huutaa lapselle. Se ei auta mitään. Kokeile leikin kautta.

- Katos Anni, täältä tulee herra kurahaalari ja haukkaa sun jalkaa, kato näin se nappaa sun jalan suuhun, nam nam nam!

- EI EI EI EI, EN HALUA KURAHAALARIA!!!

Helvettiin leikki. Ei saa laittaa lasta jäähylle, se on henkistä väkivaltaa. Pitää laittaa äiti jäähylle. Hyvä on, myöhästytään töistä ja kaikesta, otetaan aikalisä, se on hyvä idea, äiti menee nyt jäähylle.

Hän sulkeutuu kylpyhuoneeseen ja jättää lapset tappelemaan eteiseen. Samalla hän huomaa, että toisesta silmästä puuttuu ripsari. Hän laittaa ripsaria, hengittää syvään, kyllä tämä tästä, kohta ne rauhoittuvat ja lähdetään, kurahaalarin kanssa tai ilman, ehkä pitääkin lähteä ilman ja antaa päiväkodin tätien tapella kurahaalari päälle, se onkin hyvä idea.

Jotain kolahtaa oveen, klonk ja sen jälkeen alkaa huuto, kumman pää se oli?

Hän ryntää ulos kylpyhuoneesta, Annin suusta valuu verta ja tyttö parkuu, Otto alkaa huutaa myös.

Hän ottaa tytön syliin, käskee Ottoa olemaan hiljaa, lähdetään nyt sitten ilman kurahaalaria, mutta samassa Anni muistaa kurahaalarikiukun ja puree häntä käteen.

Hän pudottaa tytön lattialle ja nyt se on myöhäistä: huuto tulee kuitenkin.

- Nyt se kurahaalari päälle saatana, nyt loppuu tämä tappeleminen!! Joka helvetin aamu sama juttu, jos ette ala pukea ja lähteä nätisti päiväkotiin niin mä soitan isälle ja saatte muuttaa sinne asumaan, vaikka se vaan panee siellä sen ämmän kanssa aamusta iltaan ja mä tappelen täällä teidän kanssa! Sitten saatte pukea siellä kurahaalarinne ihan itse eikä kukaan välitä teistä yhtään, ei yhtään kuuletteko!!

Sitten hän sulkeutuu kylpyhuoneeseen, istuu pöntölle itkemään ja kuulee, kuinka ulkopuolella Otto sanoo Annille ihan hiljaa: Nyt puetaan kurahaalari päälle, äidillä meni hermo nyt sun kanssa.

Otto pukee Annille kurahaalarin ja he seisovat odottamassa eteisessä, katsovat suurin silmin kun hän tulee ulos ja sanoo ”Anteeksi” ja Otto vastaa ”Ei se mitään”.


Autossa matkalla töihin hän miettii huusiko todella niin, vai kuvitteliko vain. Ja mitä sillä on väliä, lopulta, sillä niin hän ajattelee, ihan joka helvetin aamu.


Kesäkuun muut novellit


Hopeatoffeemurha
Juoksevaa vettä
Napatequilaa 

2 kommenttia:

  1. Tämä on niin osuva, tähän voi samaistua täysin kahden pienen lapsen kanssa!
    Tekstit mihin voi samaistua tuntuu mukavalta luettavalta. Etenkin tällaiset kurjat tilanteet, huumorilla höystettynä.. auttaa jaksamaan arjen pyörityksessä, arjen pieniä iloja. :)

    Tämä novelliblogi vaikuttaa muutenkin loistavalta, kivaa luettavaa pieniin hetkiin aamukahvipöydässä tai vaikkapa bussimatkalla. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Pelkään pahoin, että jokunen kurja (tietenkin täysin fiktiivinen) arkitilanne saattaa tulla näihin mukaan jatkossakin... ;) Kiitos itsellesi, kiva, jos viihdyt!

    VastaaPoista

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.