Ina Westman
Raivo
Teistä ei välitä kukaan
- Anni-kiltti, laita nyt ne kurahaalarit päälle, siellä tulee räntää.
- En laita! EN LAITA, EN! EI EI EI!
- Ole kiltti,
laita nyt, kato kivat kurahaalarit, nämä uudet punaset, ostettiin just sellaset
kuin halusit.
- EN LAITA, ruma
haalari, en halua!!
- Mä en halua
lähteä päiväkotiin. Siellä on taas jotain pahaa ruokaa eikä kukaan leiki mun
kanssa.
- Otto-kiltti,
älä säkin nyt aloita. Sulla on kiva päivä siellä kuitenkin, me ollaan kohta jo
myöhässä, nyt pitää pukea nätisti ja lähteä, ettei äiti myöhästy töistä.
Hän alkaa vetää kurahaalareita
vastaan tappelevan Annin päälle väkisin.
- EI EI EI, tyttö
karjuu ja potkii vastaan, hän kiskoo haalareita lahje kerrallaan ja saa potkuja
joka paikkaan, Otto tukistaa Annia hiuksista ja tytön ulvominen yltyy.
- Miksi sä noin
teit, nyt se huutaa entistä enemmän?!
- Mä en kestä
kuunnella tota sen huutoa!! Ja miksi se saa aina mansikkahilloa jugurttiin ja
mä en saa koskaan?!
- Otto-kiltti,
auta nyt äitiä, sä olet isompi ja fiksumpi. Meillä on jo vähän kiire.
Anni repii
kurahaalaria pois. Hiki valuu niskassa. Raivo alkaa nousta hikipisaroiden
mukana pintaan.
Ei saa huutaa
lapselle. Se ei auta mitään. Kokeile leikin kautta.
- Katos Anni,
täältä tulee herra kurahaalari ja haukkaa sun jalkaa, kato näin se nappaa sun
jalan suuhun, nam nam nam!
- EI EI EI EI, EN
HALUA KURAHAALARIA!!!
Helvettiin leikki.
Ei saa laittaa lasta jäähylle, se on henkistä väkivaltaa. Pitää laittaa äiti
jäähylle. Hyvä on, myöhästytään töistä ja kaikesta, otetaan aikalisä, se on
hyvä idea, äiti menee nyt jäähylle.
Hän sulkeutuu
kylpyhuoneeseen ja jättää lapset tappelemaan eteiseen. Samalla hän huomaa, että
toisesta silmästä puuttuu ripsari. Hän laittaa ripsaria, hengittää syvään, kyllä
tämä tästä, kohta ne rauhoittuvat ja lähdetään, kurahaalarin kanssa tai ilman,
ehkä pitääkin lähteä ilman ja antaa päiväkodin tätien tapella kurahaalari
päälle, se onkin hyvä idea.
Jotain kolahtaa
oveen, klonk ja sen jälkeen alkaa huuto, kumman pää se oli?
Hän ryntää ulos
kylpyhuoneesta, Annin suusta valuu verta ja tyttö parkuu, Otto alkaa huutaa
myös.
Hän ottaa tytön
syliin, käskee Ottoa olemaan hiljaa, lähdetään nyt sitten ilman kurahaalaria,
mutta samassa Anni muistaa kurahaalarikiukun ja puree häntä käteen.
Hän pudottaa
tytön lattialle ja nyt se on myöhäistä: huuto tulee kuitenkin.
- Nyt se
kurahaalari päälle saatana, nyt loppuu tämä tappeleminen!! Joka helvetin aamu
sama juttu, jos ette ala pukea ja lähteä nätisti päiväkotiin niin mä soitan
isälle ja saatte muuttaa sinne asumaan, vaikka se vaan panee siellä sen ämmän kanssa aamusta iltaan ja mä tappelen täällä teidän kanssa! Sitten saatte pukea
siellä kurahaalarinne ihan itse eikä kukaan välitä teistä yhtään, ei yhtään
kuuletteko!!
Sitten hän
sulkeutuu kylpyhuoneeseen, istuu pöntölle itkemään ja kuulee, kuinka
ulkopuolella Otto sanoo Annille ihan hiljaa: Nyt puetaan kurahaalari päälle,
äidillä meni hermo nyt sun kanssa.
Otto pukee
Annille kurahaalarin ja he seisovat odottamassa eteisessä, katsovat suurin
silmin kun hän tulee ulos ja sanoo ”Anteeksi” ja Otto vastaa ”Ei se mitään”.
Autossa matkalla
töihin hän miettii huusiko todella niin, vai kuvitteliko vain. Ja mitä sillä on
väliä, lopulta, sillä niin hän ajattelee, ihan joka helvetin aamu.
- Hopeatoffeemurha
- Juoksevaa vettä
- Napatequilaa
Kesäkuun muut novellit
- Hopeatoffeemurha
- Juoksevaa vettä
- Napatequilaa
Tämä on niin osuva, tähän voi samaistua täysin kahden pienen lapsen kanssa!
VastaaPoistaTekstit mihin voi samaistua tuntuu mukavalta luettavalta. Etenkin tällaiset kurjat tilanteet, huumorilla höystettynä.. auttaa jaksamaan arjen pyörityksessä, arjen pieniä iloja. :)
Tämä novelliblogi vaikuttaa muutenkin loistavalta, kivaa luettavaa pieniin hetkiin aamukahvipöydässä tai vaikkapa bussimatkalla. Kiitos!
Pelkään pahoin, että jokunen kurja (tietenkin täysin fiktiivinen) arkitilanne saattaa tulla näihin mukaan jatkossakin... ;) Kiitos itsellesi, kiva, jos viihdyt!
VastaaPoista