Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Juoksevaa vettä


Nainen haki kahdella ämpärillä vettä kaivosta. Pumppu oli hidas, selkä puutui. Kylmä vesi valui rikkinäisestä putkesta sormille niin että niitä alkoi särkeä. Tomaatti muuttuu mikrossa noin tuhatasteiseksi ja kaivovesi on sen kylmä vastine.
Mökille tuli sentään sähköt. Siinä meni naisen raja. Sähköt piti olla. Juokseva vesi olisi ollut toinen pakollinen asia. Mutta miehen suku ei halunnut, sillä putkista oli kuulemma talvella pelkkää vaivaa. Kuka helvetti mökkeili talvella.

Tiskaus oli vähintään tunnin urakka. Nainen ei ollut ihan varma, oliko veden lämmitykseen paskalla vedenkeittimellä menevä sähkö yhtään sen suurempi ympäristöteko kuin kertakäyttöastiat. Ensi kerralla kertikset.

- Huhuu, alkaako olla valmista?

Mies vaihtoi jalkaa kynnyksellä. Hän oli jo kantanut tavarat autoon, vaikka nainen ei ollut vielä pakannut kuin lasten tavarat. Nainen saisi hakea kassinsa takaisin.

- Ei vielä, tässä jäävedellä tiskaamisessa kestää. Puurokattilaa ja grillivatia en ole vielä edes aloittanut.
- Mutta sitten me ei ehditä viideksi kotiin, kun matsi alkaa.
- En voi sille mitään, että täällä ei ole juoksevaa vettä.
- Nuo pitäisi varmaan huuhdella heti käytön jälkeen.

No shit, Sherlock. Mutta kun ei ole sitä vitun juoksevaa vettä. Nainen vain mulkaisi miestä ja jatkoi rasvan harjaamista pois juustohöylästä.

- Ai niin, löysin terassilta vielä marinadisudin.

Mies harppoi keittiöön ja heitti silikonisen sudin tiskipöydälle.

Tiskattujen pinoon.

Nainen nielaisi kertaalleen ja tunsi veren pakenevan sormiensa päästä. Hän katseli, kuinka ruskea marinadi valui pestyjen ja huuhdeltujen Ikean haarukoiden, veitsien ja lusikoiden päälle. Tarvittaisiin vähintään kymmenen litraa lämmintä vettä. Taas. Vitun vittu.

Nainen veti syvään henkeä ja mietti vaihtoehtojaan.

Pitäisikö pyörtyä vai huutaa? Tai jos vain irrottaisi tiskiharjasta, valahtaisi lattialle. Muuttuisi juoksevaksi vedeksi ja virtaisi pois. Haistattaisi paskat tälle friikkisirkukselle ja solisisi jonnekin, jossa saisi olla yksin. Jossa voisi syödä kasvissosekeittoa eikä grillimarinadia olisi missään, jossa saisi siivota vain omat paskaraitansa wc-pöntöstä ja poistaa suklaatahroja oman tunikansa rintamuksesta.

Olisi vain kylmää ja hiljaa ja virtaisi.

Nainen kuivasi kätensä, työnsi hämmästyneeltä näyttävän miehen sivuun oven raosta ja käveli autolle. Avaimet olivat virtalukossa. Hän hyppäsi kuskin paikalle ja käynnisti auton. Sitten hän painoi kaasua ja ajoi pihasta pois niin nopeasti, että Nissan Leafin renkaat sutivat pihaan syvät urat. 

Jos olisin virtaava vesi. Mihin vesi menisi? Ei ylämäkeen ainakaan. Nainen kääntyi kapealta soratieltä päällystetylle tielle, toiseen suuntaan kuin normaalisti. Jos tie olisi joen uoma, tänne hän pyörteillen valuisi. Pitkän mäen alla tie jakautui kahdeksi, päällystetty kääntyi loivasti vasemmalle, eteenpäin jatkui nurmikoitunut hiekkatie. Vesi ei kääntyisi.

Nainen rysäytti kuuttakymppiä hiekkatielle. Auton pohjasta kuului kamala ääni. Kuoppainen tie tärisi renkaiden alla. Ja sitten kuului toinenkin ääni, karmiva rääkäisy ja jotakin rysähti tuulilasiin.

Nainen pysäytti ja nousi autosta. Ukkofasaani makasi penkalla, sen rinta kohoili vielä, mutta niskat olivat oudossa asennossa. Muutaman sekunnin kuluttua se oikaisi koipensa ja kuoli. Nainen katsoi, kuinka verestä muodostui pieni lammikko nokan viereen. Tummaa ja paksua kuin grillimarinadi.

Juokseva vesi pysähtyi lammikkoon.Tällä kertaa tähän.

Nainen nosti lämpimän ja kevyen linnun syliinsä ja asetti sen pelkääjän paikalle. Nissanin ohjauspaneeliin tuli välittömästi viesti, että joku istui etupenkillä ilman turvavyötä. Nainen käänsi auton ympäri ja lähti ajamaan takaisin mökille.

Perhe seisoi mökin parkkipaikalla, kuin aallomurtaja. Aallonmurtajan tarkoituksena oli pysäyttää vesi. Hän oli pysähtynyt jo aikaisemmin. Vesi ja veri. Yhden kirjaimen ero.

Nainen nousi autosta fasaani kädessään. Kukaan ei puhunut mitään. Ei ollut mitään selittämistä.

"Äiti kävi vain tappamassa fasaanin, ei hätää."

Nainen otti linnun kainaloonsa, haki koivun runkoa vasten lepäävän lapion ja marssi puutarhaan. Hän alkoi kaivaa kuoppaa. Vesi koversi syviä hiidenkirnuja, tämä jäisi vaatimattomammaksi. Nainen asetteli fasaanin kuoppaan ja peitteli sen varovasti mullalla.

- Anteeksi. Se oli vahinko.

Useimmat asiat olivat.

Kesäkuun muut novellit:


Hopeatoffeemurha
Teistä ei välitä kukaan
Napatequilaa

9 kommenttia:

  1. Nauroin ääneen!

    VastaaPoista
  2. Lukunautinto ��

    VastaaPoista
  3. Ai että tää oli hyvä!

    Paitsi että se tiskivesi otetaan tietysti saunasta. Ja jos vikana päivänä ei saunota, niin sauna lämmitetään kuitenkin, että saadaan lämmintä vettä. Viime kerralla mökillä ollessa mietin, että mitä jos käyttäisi tortillalettuja lautasina. Vitun vittu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on myös mun suosikki! Otin jo viime kesänä 4-vuotiaan mukaan tiskitalkoisiin huuhtelemaan astioita kaivovedessä, mutta kun toka kuppi meni rikki, ajattelin, että ookoo, pari vuotta vielä ja sitten siirrän tämän homman pysyvästi lapsityövoimalle. Niin mun lapsuuden mökillä tehtiin nimittäin.

      Poista
  4. Nauroin ääneen :D Vähän kyllä kävi fasaani sääliksi. Sen olisi voinut laittaa grilliin, hyvää tuoretta lähiruokaa ;)

    Tosi kiva konsepti kyllä, laitan lukulistalle. Lukeminen on näin ruuhkavuosissa vähän jäänyt, kun ei oikein aika ja keskittymiskyky tahdo riittää ja paikkailen lukuvajetta lukemalla blogeja. Kirjat jäävät herkästi kesken, kun ei tahdo muistaa mihin jäi. Voisikin lainata jonkin novellikokoelman, jos se onnistuisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli, ehkä fasaani meni pakkaseen grilliä odottamaan. :D Suosittelen muuten ehdottomasti lukemaan novelleja tässä elämäntilanteessa - jos tämä blogi toimii porttiteoriana oikeisiin novelleihin niin olemme onnellisia! Itselläni on melkein aina joku novellikokoelma kesken mainitsemistasi syistä (aika, keskittymiskysy, väsymys). Osa lempparinovellisteistani kirjoittaa melkeinpä pienoisromaaneja ja nyt mussa herääkin jo kirjabloggaaja: esim. Jhumpa Lahiri ja Alice Munro ovat loistavia (joskin pitkiä novelleja) ja Tove Janssonin Kesäkirjan luen joka kesä uudestaan.

      Poista
  5. Kyllähän tämä fasaani kuitenkin viimeisessä kappaleessa maakuoppaan päätyi. Olen kyllä novelleita jossain vaiheessa lukenut, mutta on jotenkin päässyt unohtumaan, kuten niin moni muukin asia. Kiitokset vinkeistä!

    VastaaPoista

Ajatuksia, tunteita, rytmihäiriöitä? Sana on vapaa!

Sisällön tarjoaa Blogger.